Mieheni hyväksi käytti minua suhteen alusta asti vaikka ensin luulin saapuneeni paratiisiin. Hän tosiaan laskelmoidusti hyödynsi minua. Toi muita naisia kotiimme, esitellen heidät ystävinä ja halusi väkisin minun ystävystyvän heihin. Kerralla saattoi olla kolmekin naista yhtä aikaa minun lisäkseni. Ensin minulla oli vai outo tunne ja vahvoja epäilyjä mutta lopulta sain myös todisteita.
En vieläkään päässyt pois myrkyllisestä suhteesta vaikka yritin. Jäin vangiksi, olin henkisesti lamaantunut ja paniikissa sekä toimintakyvytön. Elämä oli aaltoliikettä, välillä lamaannusta ja sitten hetken yritin taistella kunnes taas lamaannuin. Riidat narsistin kanssa on mahdottomia, aina jää toiseksi. Mieheni osaa puhua ja pitää puheita, minä ensin ajattelen järkevästi mitä minun pitää sanoa mutta tunnin kahden puheen jälkeen ei ole hajuakaan mitä pitä sanoa ja mistä edes aluksi oli puhe.Järki ei auta eikä ainakaan tunteet, toisella kun ei ole aitoja tunteita sanot mitä tahansa tai kuinka paha sinulla on olla. Empatiaa et tulee kokemaan hänen taholtaan.
Mustasukkaisuutta hänen taholtaan. Ei saa olla ketään lähelläsi, edes ystäviä. Entiset poikaystävätkin käydään läpi yksityiskohtaisesti. Seksistä kyllä saattaa nauttia mutta sen jälkeen tulee kysymys tulva, montako kerta tulit? Olenko paras kaikista? Oliko muilla millainen? Yms. Lopulta kaikki tuo vie hohdon. Mutta miksi silti sitä jää koukkuun? On se kumma vaikka järki sanoo että pakene, niin sinä jäät
En ole vieläkään vapaa vaikka emme ole vuoteen yhdessä asuneetkaan. Pään sisällä on edelleen piru
