SAALISTAJAN UHRI

[NINA]

Hei kaikille,
minulla on päättynyt reiulun vuoden kestänyt suhde jossa tämä toinen osapuoli oli hyvin mahdollisesti persoonallisuushäiriöinen. Tähän tulokseen olen tullut luettuani muiden tarinoita ja perehtymällä artikkeleihin. Joka päivä edelleen mietin miksi tämän piti sattua minulle ja miten tyhmä. Nyt haluan kuitenkin tarinani kertoa kun olen saanut itsekseni asioita miettiä ja saanut etäisyyttä mieheen. Asiat ovat alkaneet vasta pikku hiljaa selkeytymään itsellenikin. Toivottavasti tämä voi olla myös varoittava esimerkki muille. Minulla varoituskellot soivat kun oli jo liian myöhäistä.

Tapasin miehen hänen kotimaassaan. Hän tuntui erittäin mukavalta ja reilulta mieheltä jolla jalat oli maassa ja järkikin tallella. Hän sai minut helposti ihastumaan itsenensä ja hän näytti olevan myös ihastuksissa minuun. Ajattelin kuitenkin kotiin päästyäni että katsellaan rauhassa miten homma etenee. Sehän tietysti lähti etenemään vauhdilla, mies julisti tunteitaan avoimesti, yhteydenpito oli erittäin tiivistä. Hyvä että kerkisin nukkua ja käydä töissä. Jos en heti ollut hänen tavoitettavissaan, hän tiedusteli miksi näin ja ettei kai ollut sattunut mitään ikävää minulle. Ajattelin että onpa huomaavainen mies ja taitaa todellakin välittää minusta. Hän miljoonat kerrat vakuuttwli ettei halua ikinä loukata ja jättää minua. Eikä aiokkaan jos olen vain hänelle kiltti ja rakastan vain häntä. Hän oli kuulemma joutunut pettymään aiemmassa suhteessaan ja sen takia hän ei voi sietää minkäälaista epärehellisyyttä jota hän ikävä kyllä näkee koko ajan ympärillään. Sanat oli hallussa ja hän saikin pääni pyörälle hyvin pian. Mutta pieniä outoja käytöksia oi, joita silloin pistin vain kulttuurieron ja temppeeramentin piikkiin. Jos vähänkään liikaa kysyin tai kyseinalaistin jotakin, niin ensimmäisenä tuli syytös että en luota häneen ja en taida olla hänen kanssaan tosissaan sekä pidänkö itseäni parempana kuin häntä. Eli olin ollut ilkeä hänelle ja pahoittanut hänen mielensä. Mieli muuttui iloiseksi yhtä nopeasti kuin tuli suuttumus.

Mies halusi että muuttaisimme yhteen, hänen kotimaahansa. Hän ei pystynyt/halunnut muuttaa Suomeen koska toimi ravintolayrittäjänä kotimaassaan. Sanoin että päätös on niin suuri että on mietittävä tarkkaan miten edetään. Jälleen en mukamas luottanut häneen ja en selvästikkään tiedä mitä oikein haluan. Hän halusi kaikki vastaukset minulta nopeasti. Kaikki muukin piti tapahtua vauhdilla ja mieluiten heti. Hän selitto että hän on sellainen kun hän tietää että haluaa elää minun kanssani loppu elämän. Mitä sitä miettimään, aikuiset ihmiset. Heidän kulttuuriin kuuluu nopeasti kihloihin ja naimisiin. Sain kuitenkin hänet ymmärtämään että ensin tutustutaan toisiimme. Matkustelin miestä tapaamaan, kaikki oli ihanaa ja vietimme kaikki ajat yhdessä. Odotimme että muuttaisimme saman katon alle. Hän sai minut vakuuttuneeksi että meidän kannattaisi hankkia asunto jonka minä omistaisin 100%. Näin oli tarkoitus ja kaikki siltä ettei ollut syytä huoleen.
Suomessa ollessani tiivis yhteydenpito jatkui. Hän tiedusteli ahkeraan mitä minun sukulaiseni ja ystäväni pitivät hänestä. Olinko kehunut häntä näyttänyt valokuvia. Miten hän nauttikaan kun hänen ulkonäköään ja tekojaan minua kohtaan kehuttiin. Kun joskus kerroin että jotkut tuttuni olivat vähän varauksellisempia häntä kohtaan, niin hän ärähti että minkälaisten ihmisten kanssa oikein olen tekemisissä ja hänen mielestä parempi olla kuuntelematta mitään negatiivista koska me tiedämme kuinka ihana yhteinen tulevaisuus meitä odottaa.

Joka aamu sain viestiä että kuinka hän ikävöi minua ja rakastanko häntä niin kuin hän minua ja muista että voit luottaa häneen aina. No niinhän ei käynyt, epäilykseni kiinteistön hankinnassa osoittautuivat ikävä kyllä oikeaksi. Minut oli saatu huijattua ja manipuloitia niin hyvin etten ymmärtänyt itsekkään miten niin pääsi käymään. Vaadin häntä kertomaan totuuden kun epäilykseni alkoivat kasvamaan hänen oudon käytöksen vuoksi. Hän jatkoi valehtelua ja muuttui ilkeäksi minua kohtaan. Hän satutti minua sanoillaan koko ajan enemmän. Vihdoin hän kertoi että oli menettänyt rahani uhkapelissä. Aluksi ei ollut edes pahoillaan vaan sanoi että syy oli myös minun koska painostin häntä asuntoasioissa ja halusin kaiken heti. Jälleen minun syy. Romahdin uutisista täysin, hän oli uutisellaan tuhonnut minut täysin, ja ilman että tunsi minkäänlaista häpeää tai syyllisyyttä. Häpeän ja syyllisyyden tunne siirrettiin minulle. Yritin katkaista yhteydenpidon mutta monien pommitusten jälkeen vastasin viestiin koska halusin tietää totuuden ja miksi minä. Sain vain ympäripyöreitä selityksiäa ja kuinka hänellä on rankkaa. Hän aikoi mennä poliisillekin kertomaan kaiken. Hän yritti että antaisin hänelle anteeksi ja hän vielä näyttäisi että voin luottaa häneen. Hänen pitäisi vaan ensiksi päästä luokseni Suomeen asumaan ja töiden löydyttyä maksaisi kaikki menetetyt rahat takaisin. Tiesin ettei minun pitäisi kuunnella häntä mutta halusin tietää mitä hän tekee ja suunnittelee. Välillä yritin uskoa hänen lupauksiaan ja välillä järki yritti puskea läpi ja herätellä minua. Kuljin kuin sumussa...en uskaltanut tai kehdannut kertoa kenellekkään läheisilleni mitä oli tapahtunut. Välttelin kontaktia muiden kanssa. Määräaikainen työni oli juuri päättynyt joten sain rauhassa maata sängyssä ja katsella kattoon.

Yhteydenpito jatkui.....mutta eräänä aamuna sain itsestäni niin paljon irti että soitin itkuisen puhelun poliisille. Siellä oli erittäin ystävällinen poliisi joka pyysi minua tulemaan poliisiasemalle heti kun mahdollista. Niin tein rikosilmotuksen....rikosepäilyksenä tuli törkeä petos jota kuitenkin vaikea selvittää koska tekijä ulkomaalainen ja teko tehty ulkomailla. Parasta kuitenkin oli että en kertonut rikosilmotuksesta hänelle mitään...edelleen jatkoimme yhteydenpitoa ja kuuntelin hänen valheitaan suurine lupauksineen. Kerran kysyin häneltä että ymmärtääkö hän teonsa vakavuuden ja mihin se voisi johtaa. Minä voisin vaikka tehdä itsemurhan. Tyly vastaus "mitä hyötyä siitä olisi?" Silloin aloin tosissaan tajuamaan että miten olen voinut koskaan rakastaa tätä ihmistä, hän on kuin julma peto ja hullu.
Myöhemmin minulle selvisi että hänellä on toinen nainen. Hän edelleen oli tulossa Suomeen mutta yhteydenpito hänen osaltaan harveni. Kerran ilmoitin hänelle että tiedän hänen uudesta naisestaan ja en halua kuulla valheita enää. Kiivaiden keskusteluiden jälkeen hän kielsi minua olemasta häneen minkäänlaisessa yhteydessä mutta minun pitää muistaa että hän rakastaa minua edelleen mutta olen loukannut häntä suuresti.

Helpotus että yhteydenpito katkesi, sain etäisyyttä häneen. Mutta tulihan se uusi yhteydenotto sitten koska hän oli joutunut poliisikuulusteluihin rikosilmoitukseni johdosta. Hän yritti hillitä vihaansa minua kohtaan joku varmaan oli neuvonut. Kuinka olinkaan voinut tehdä näin hänelle ja hänen selkänsä takana. Olen aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Ja kaiken lisäksi olen valehdellut poliisille. Syy oli myös minun. Hän yritti saada sovittelun aikaiseksi ja vedota tunteisiini. Eihän siitä mitään sovitteluratkaisua saatu aikaisesksi eikä semmoinen olisi syytteitä kumoava Suomessa koska epäilyksenä törkeä petos. Hylkäsin hänen ehdotuksensa ja siitähän suuttui niin että hän jälleen kielsi minua olemasta missään yhteydessä häneen ja olen pettänyt hänet. Itsevarmana vielä totesi etten hyväksynyt hänen sovitteluaan koska minulle selvisi ettei hän enää halua viettää aikaa kanssani. En vastannut enää hänelle mitään ja estin ettei hän voi ollaa minuun yhteydessä ensimmäisen kerran minä tein sen.

Nyt odottelen vastauksia Suomen oikeidesta sekä ulkomailta. Tiedän etten rahojani enää nää mutta haluan ja toivon että saan tämän julman ihmisen edesvastuuseen teoistaan. Tiedän myös ettei hän tule koskaan muuttumaan mutta tiedän myös että hän tietää ettei voi enää ikinä saada minulta mitään. Hänen manipulointinsa ja kontroillointinsa ei enää tehoa minuun ja se on pahinta hänelle. Mielestäni paras lääke on katkaista kaikki yhteydenpito jos vain mahdollista.
Ja kuten hänellekkin ilmoitin että minä en hae kostoa vaan oikeutta, siinä se meidän suuri ero onkin.
Toivottavasti sain kerrottua tarinani edes jotenkin ymmärrettävästi.