Naispuoliset narsistit

[Zelton]

Usein miehet mielletään narsisteiksi ja mielestäni on jopa hieman muodikasta kutsua eksiä narsisteiksi.

Onko palstalla muita, joiden elämää naispuolinen narsisti on sekoittanut väkivallalla (henkisellä ja fyysisellä), manipuloinnilla, uhkailuilla, kiristämisellä, jne?

[Lisbeth]

On.

Hänen käytökseensä kuului mm. vähättely, ylimielisyys ja aggressiivinen puhetyyli. Nuorempana oli koulukiusaajatyyppinen. Kun näitä asioita nosti esille, alkoi järkyttävä huutaminen ja raivoaminen, syyttely, uhrina esiintyminen ja mykkäkoulu. Myöhemmin astui mukaan myös manipulointi sekä omien arkojen asioiden kaivelu tahalteen keskusteluun hiljentääkseen mut. Blameshifting ja projisointi omista teoistaan muhun esim. Hän itse oli täysin epäempaattinen, provosoiva ja alistava niin hän alkoi syyttää näistä piirteistä mua, vaikka yritin sopia kyseiseistä tilannetta useaan kertaan, kuuntelin sitä huutamista ja jopa lohdutin häntä sen itkuraivon keskellä. Se on juurikin noin pimeetä ja käsittämätöntä se käytös. Ei sitä pysty tervejärkinen ymmärtämään. Itse menin tästä kaikesta niin sekaisin, että peruin sanojani ja pyysin itse anteeksi. (Joka on toki tuon käytöksen motiivi, hiljentää toinen ja käyttää valtaa.) Ja juuri sellaiset liian kiltit tapaukset kuin minä, ovat hyviä kohteita näille ihmisille. Kun ei osaa sanoa ei tai pitää omia rajojaan. Onneksi tästä voi oppia pois.

Se tuli myös nyt mieleeni, että muistan sellaisen tuijotuksen. Kun olin pyytänyt itse anteeksi ja istuin hiljaa, niin hän tuijotti mua suoraan silmiin, vihaisesti ja hyvin aggressiivisesti. Tää oli aidosti pelottavaa ja olen nähnyt tosta painajaisiakin. Se oli sellainen katse, että sä et v*ttu kyseenalaista mua enää ikinä, siitä katseesta vaan loisti viha, halveksunta ja vallankäyttäminen.

Myös tietysti nämä perussetit:
-sä oot vaan liian herkkä
-sä oot niin negatiivinen ja haluat nähdä asiat noin
-oot vaan kateellinen/mustasukkainen
- Keskusteluun vedetään myös mukaan jotain ”positiivista” -(muistatko kun olimme silloin siellä ja siellä ja ostin sinulle sen ihanan lahjan, olen aina ollut sinun rakkaasi, tai niin olen ainakin luullut..) jonka loppuun lisätään sun syyllistämistä.
-gaslight
-sun arkojen asioiden kaivelu tilanteeseen mukaan

Saatat huomata miten kaikkia näitä taktiikoita käytetään keskustelussa, joka johtaa siihen että meet itse ihan sekaisin, etkä enää edes muista mistä olette alunperin keskustelleet. Keskusteluissa paistaa vastuuttomuus ja toisen osapuolen sairaanloinen halu kilpailla - konfliktia ei edes yritetä ratkaista tai sua ja sun tunteita ymmärtää, vaan N nauttii (Joko tiedostaen tai tiedostamatta) kun saa jyrätä ja käyttää näitä taktiikoita suhun. Myös kun N raivoaa ja huutaa, on tämäkin sun vika. Sinä provosoit häntä käyttäytymään näin. Mikään ei ole hänen syytä eikä hän ota mistään vastuuta, ei edes omasta käytöksestä. Hän saattaa näennäisesti ottaa vastuun teoistaan, mutta se huomio käännetään kuitenkin suhun. ”Oli väärin multa huutaa, mutta mä lähdin mukaan siihen sun päänaukomiseen” ”Se oli multa turhan ilkeästi sanottu, mutta....”. N käyttää myös kärjistäviä ja negatiivisia sanavalintoja kuvatakseen sua ja hänen päässään luotuja sun motiiveja, kun taas hänelle itselleen hän löytää loputtomasti sympatiaa, empatiaa ja ymmärrystä.

DARVO- on hyvä tekniikka ymmärtää, tätä väkivaltaiset, narsistiset tai muuten toksiset ihmiset käyttävät keskusteluissa sekoittaakseen uhrinsa ja kääntääkseen painopisteen pois itsestä toiseen.

Sanoisin, että narsistiset piirteet on samankaltaisia miehillä kuin naisilla, mutta ehkä naisilla korostuu se henkinen väkivalta fyysisen sijasta. Ihmisen ei tarvitse myöskään olla täys. Pers.häiriöinen narsisti käyttäytyäkseen traumatisoivasti, ne persoonan narsistiset piirteet voivat olla myös ylikorostuneita. Sanon tämän siksi, koska usein uhrit epäilevät kokemuksiaan jos kaikki nars.piirteet eivät täytykään. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, ihminen voi silti käyttäytyä hyvin väkivaltaisesti ja tuhoavasti.

[Lauri68]

-Mikä tuo mainittu DARVO on?

Itse olen mies, joudun työssäni seuraamaan projektien etenemistä ja budjetissa pysymistä, ja sitä taustaa vasten ihmetyttää itseäni, millaiseen kaaokseen yksityiselämässäni olen päätynyt narsistisesti käyttäytyvän vaimon myötä. Ja varsin nopeastikin. Erityisesti kummastuttaa, että töissäni joudun tekemään itselleni hankaliakin päätöksiä, ja pystyn siinä ympäristössä toimimaan melko rationaalisesti. Nyt on olo kuin rautoihin jääneellä ketulla. No, asian tiedostaminen on muutoksen alku. Sinänsä piirteet ovat varmaan aika samanlaisia kuin mitä täällä on kerrottu, ja mitä yleensä asiasta saa lukea.

[solacium]

https://dynamic.uoregon.edu/jjf/defineDARVO.html

https://en.wikipedia.org/wiki/DARVO

https://metro.co.uk/2020/06/13/guide-da ... -12847680/

[Harmaus]

Jätän nyt puheet narsistiäidistä ja foorumilla aiemmin mainitsemastani kaverista pois, vaikka molemmat miellän naispuolisiksi narsisteiksi kokemuksen pohjalta. Vähän uutta kokemusta heitän kehiin itseäni parisen vuotta nuoremmasta naisesta jonka tapasin puolisen vuotta sitten ja miellän hänet todella manipulatiiviseksi ja covert narsistin oloiseksi. Pidimme yhteyttä vain muutaman kuukauden ennen kuin pistin kontaktit poikki. Hän oli mukava ja asiallinen päällisin puolin, mm. kertoi mulle että koettaa luoda uusia sosiaalisia kontakteja koska hänen eksänsä oli myrkyttänyt entiset ihmissuhteet. Tässä vaiheessa uskoin ihan sinisilmäisesti, vaikka jossain aivojen perukoilla tiesin että "hei, ajattele voisiko tilanne olla toisin päin", symppasin. Tietty, henkinen väkivalta on aina väärin ja sitä koettaa ymmärtää jotta voi vähän paremmin kohdata toisen. Tässä muutamassa kuukaudessa tämä uusi kaveri myös tutustui pariin muuhun tuttuuni, ja siinä missä mulla ei aiemmin ollut näiden tuttujen kanssa mitään ongelmia (tuntenut reilun vuoden nyt) niin riitaannuttiin. Monesti jos koetin olla tuttujeni kanssa tämän uuden kaverin kanssa, uusi kaveri saattoi jättää mut täysin huomiotta ja "pudottaa kaikki tekemisensä" näiden tuttujeni takia. Vedin kaverini tästä sivuun ja kysyin miksi hän kohtelee heitä niin ja jättää huomiotta jopa silloin kun koetan olla osa porukkaa tai puhua hänelle. Hän ei nähnyt ongelmaa siinä missä itse koin että hän koetti luoda hierarkiaa jossa toinen on jalustalla ja itse olen näkymätön. Sanoin tästä myös tutuilleni, mistä en odottanut syntyvän riitaa mutta siitä sitten tuli isompi sotku.
Hän ei koskaan tehnyt näin mulle, ja tiedän etten välttämättä haluaisikaan olla jalustalla mutta haluan tulla huomioiduksi tasapuolisesti. Uuden kaverini käytös muuttui myös passiivis-aggressiiviseksi jos en käyttäytynyt juuri kuten hän halusi. Käytännöss mun pitäisi hyväksyä kaikki mitä hän tekee pyyteettömästi mutta en voi odottaa oikein mitään takaisin. Jos jotain sovittiin, hän saattoi vaihtaa suunnitelmia viime tipassa ja olla sanomatta mitään. Jos sanoin että toivoisin hänen ottavan huomioon miten hänen käytöksensä vaikuttaa muhun, vastaukset oli tyyliin "no anteeks!" ja semmoinen tunne että kohta lentää uhrikortti pöytään. Lopulta en jaksanut tosiaan ja katkoin välit tähän ihmiseen. Siinä myös viilentyi välit näihin mainitsemiini tuttuihini.

Pari kuukautta myöhemmin tapasin sitten tämän entisen kaverini eksän sattumalta ja päädyimme puhumaan. Hän oli nähnyt tämän kaverini joskus kanssani ja nosti aihetta varovasti esille. Jaoimme kokemuksia hänestä ja voi että se tunne, kun kuulet ettei ongelma ja suuttumus olleet omassa päässäni. Tällä kertaa olin väistänyt luodin kuulemani perusteella. Ilmeisesti entisellä kaverillani on tapana keplotella itsensä ihmissuhteesta toiseen ja jos häntä koettaa pitää vastuussa mistään riidasta tai rajojen rikkomisesta, hän löytää seuraavan ihmisen "kilvekseen" ja syyttää toista osapuolta obsessiiviseksi jahtaajaksi tai toksiseksi eksäksi. Minkä vuoksi hänenlaistaan on todella vaikea saada vastuuseen yhtään mistään, mutta uusien ihmissuhteiden luominenkin voi olla hankalaa jos aina pitää elää kuin suojakilven alla. Entisen kaverini eksän tavattuani paljastui myös entisen kaverini motiivit: hän kuppasi rahaa ja muita hyödykkeitä ihmissuhteistaan, sekä kiristää miehiä seksillä, suuntaan tai toiseen. Oli kuulemma ruvennut hankalaksi jos eksä oli kieltäytynyt tai sitten kiristänyt jos hän oli halunnut tai hyväksynyt. Ihan sama mitä hän teki, aina oli jotain väärin.

[Jimm]

Erosin juuri naispuolisesta narsistista ja tuo Lisbethin kuvaus osuu kyllä napakymppiin kaikin puolin. Suhde kesti 6 vuotta, joista viimeinen vuosi oli aivan infernaalinen. Alkuun oli pitkän aikaa erittäin miellyttävä ja ihana mutta pikkuhiljaa lipsui kaikki nuo kuvatut kommervenkit käyttöön. Ja minulle kävi myös samalla tavalla, että piti perua sanomisia ja lopuksi pyytelin joka asiasta anteeksi, muuten olin hiljaa.

Nyt kun miettii asiaa niin pieniä varoitusmerkkejä oli kyllä tuossa koko suhteen aikana havaittavissa. Outoja räjähtämisiä/aggressioita aivan ihme asiosta pääasiassa muihin ihmisiin kuin minuun ja itse mietin niissä tilanteissa, että mitä ihmettä oikein tapahtuu.

[JohannaSu]

Olen kohdannut naisnarsistin seurakunnassa, kuten omassa tarinassani kerroin. Isäni oli narsisti, mutta tää nainen toimi eri tavalla kuin isäni, joka oli avoimesti väkivaltainen ja Erinomainen Mies. Tää nainenkin törkeili, mutta muiden selän takana siten, että kukaan ei koskaan nähnyt tätä toista puolta. Kun toin käytöksensä esille, narskutar heittäytyi uhriksi ja esitti haavoittunutta hyväntekijää, joka vain parastani oli halunnut. Se pyörittää koko seurakuntaa, eikä ne mussukat tajua, että niitä kusetetaan. Kunnon narskuttaren tavoin se halveksii selän takana kaikkia, joilla ei kultaristi killu kaulassa tai muuten ole statusta.

Kriisityöntekijän mielestä oli hyvä, että kohtasin naisnarsistin, koska nyt näin sen toisen tavan, miten narsku toimii. Sellaisen salakavalan ja juonittelevan, johon ei liity avointa itsensä kehumista tai väkivaltaa. Tää nainen esiintyy tällaisena "monessa mukana"-tyylisenä ihmisenä, joka on niin kantavaa voimaa siellä srk:ssa. Siksi sen kusetus varmaan meneekin läpi. Kun se on ulkoisesti muka niin hyvä tyyppi. Kaikkein paras oli, kun srk:ssa kävi arvovieras luennoimassa. Se oli vetänyt paikalle sellaisiakin, jotka ei yleensä käy kirkossa. Toimintapiirin päälliköttärenä oli narsku tietysti huolehtinut tarjoiluista ja kahvinkeitosta. Mulle se kiukutteli, että "siellä ne ämmät sitten lirkutti kuinka ovat olleet täällä toimintapiireissä mukana, vaikka en ole ikinä niitä täällä nähnyt (narsku on liittynyt aikuisena tähän srk:aan) ja vei parhaat paikat pöydissä, kun minä jouduin tarjoilemaan sitä vitun (!) kahvia!" Ja lisää: "Minunhan se paras paikka olisi pitänyt saada, minä olen sentään toimintapiirin puheenjohtaja!"

Näin se narskutar oikeasti ajattelee niistä muista ihmisistä, vaikka vetää hyvän tyypin roolia. Ja tuo salakavala pyhän esittäminen on minusta pahempaa kuin isäni avoin väkivaltaisuus. Se on ihan perhanan kieroa!

[solacium]

Tunnen myös vastaavanlaisen narskuttaren joka pitää narsisminsa piilossa. Läpinäkyvän korostuneesti kutsuu itseään hyvikseksi ja esittää maailman parasta äitiä vaikka todellisuudessa ei ole kykenevä ajattelemaan lasten etua tai olemaan aidosti empaattinen. Kaikkien ”hyvä äiti” kuvaelmien jälkeen näkee aivan selvästi että tarkoitusperät ovat täysin itsekkäät ja ajavat vain ja ainostaan narskuttaren omaa etua ja vallankäyttöä. Ja vuosikaudet on onnistunutkin sumuttamaan kaikkia läheisiään. Onneksi se on nyt muuttunut ja muutkin ihmiset näkevät sen tarkoin varjellun salaisuuden tästä tyhjästä häpeää täynnä olevasta ihmisestä, joka kaataa oman häpeänsä muiden päälle.

[JohannaSu]

Hyvin sanottu tuo "häpeää täynnä oleva ihminen, joka kaataa häpeänsä muiden päälle". Narsisti pähkinänkuoressa.

[JohannaSu]

Tästä seurakuntanarskuttaresta tuli mieleen vielä narskujen statusjahti. Jostain luin, että narskulle on tyypillistä tunkea "paremman väen" seuraan, koska kokevat itse olevansa parasta A-ryhmää joka paikassa. Tää srk-narskutar oli tässä ihan oppikirjaesimerkki. Kerroin sille, että erään seurakuntamme pyhäkön isännöitsijäpariskunnan rouva oli lähtenyt opiskelemaan uutta ammattia. Sanoin kahvilla sille, että XX on lähtenyt kouluun. Narsku: "Kuka?" Minä: "XX". Narsku: "Siis kuka se on?" Eihän se ole kuin se nainen, joka kaatoi äsken kahvia kuppiisi ja on ihan näkyvillä palveluksissa joka kerta, kun sinne menee. Eikä sen nimeen voi olla törmäämättä. Kun valaisin asiaa, että tuo ihminen tuolla, joka tuota kahvia täällä kaatelee. Narsku: "Ai, en mä ole sen nimeä tiennyt." Ymmärtäisin isossa kaupunkiseurakunnassa vielä, että nimen voi jotenkin missata, mutta siinä pienenpienessä pikkuruisessa porukassa on aika hurjaa, jos ei tiedä. Mutta miksipä se narskua kiinnostaisi? Kuka semmoinen kahvinkaatelija muka on narskun silmissä.

On ne vaan lutusia. Ja hurjinta on, että ne aidosti uskoo juttuihinsa ja omaan paremmuuteensa.