KESKUSTELUFOORUMI

Miten tämä on niin vaikeaa? Olen ollut tapaamatta exää yli 2kk, mutta jostain syystä poistan puhelimestani estot ja otan vastaan viestit. Yhtenä hetkenä tulee just niitä ihania viestejä ja sit hetkessä olenkin ruma huora. Vakuuttaa ettei ole muita mutta kun minähän tunnen hänet ja tiedän ettei yksin osaa olla ja miksi ei olis, koska tarve oli muille meidän yhdessä olon aikaankin.
Kuitenkin pyhät on pahimpia, liikaa aikaa miettiä mitä olisimme tehneet yhdessä ja miten olis ollut mukavaa. Toki olishan siinä vaara että pidän silmäpeliä kahvilassa tuntemattoman miehen kanssa samalla kun istun exän kanssa yhdessä (näin tapahtui kerran, kesken kaiken syytettiin silmäpelistä enkä vielä tänäkään päivänä tiedä ketä olen kattellu sillä silmällä) mukava hetki muuttuu hyvin nopeasti huutoon, haukkumiseen, ehkä rikkoo jotain esineitä tai minut. Minä tiedostan kaiken tämän pahuuden mutta miksi silti kaipaan sitä henkilöä niin paljon että sydämeen sattuu? Yritän keksiä aina tekemistä mutta kuitenkin vuorokauteen tulee aikoja jolloin on aikaa miettiä.
Onko kellään mitään vinkkiä tarjolla? Muuta kuin aika parantaa haavat... Mutta olisin valmis hyppää bussiin jotta pääsisin exän kainaloon.

Hei.

Vinkkejä miten pääsee pahasta kohdasta eteenpäin, lue narsismiin liittyvää kirjallisuutta, tutustu käsitteeseen traumaside, kuuntele youtubesta narsismiin liittyviä videoita, soita vertaistukipuhelimeen, kirjoita ylös asioita, anna itsellesi lupa kaikkiin tunteisiin, pohdi mikä on sinulle hyvää elämää ja miten saavutat sen ilman narsistista kumppania, tutustu itseesi kaikessa rauhassa, hakeudu esim traumaterapiaan. Itselläni erosta alkaa olla kesällä kulunut vuosi, edelleen kamppailen kaikkien tunteiden kanssa ja sorrun yhteydenottoihin (toki meillä on ex-puolison kanssa yhteisiä lapsia, mikä pakottaa pitämään yhteyttä.)