Onko puolisoni narsisti?
Lähetetty: 23 Kesä 2023, 10:28
Olen kolmen lapsen äiti, takana yhdessäoloa miehen kanssa kohta 18 vuotta. Perheessä kolme alaikäistä lasta.
Suhteemme alkoi ihan kivasti, toki minä olen aina ollut se, joka on huolehtinut ja hoitanut kaiken perheessä. Vastuu on ollut minulla.
Ihmeellisiä asioita on vuosien varrella tapahtunut. Mieheni äiti mm. on haukkunut minut huonoksi äidiksi kun olin nuorimman lapseni kanssa vielä laitoksella. Otin todella loukkaavasti itseeni anopin kommentit. Mieheni käski unohtaa asiat, olla välittämättä. Asiasta ei koskaan ole keskusteltu eikä anoppi sanojaan anteeksi pyytänyt.
Mieheni on impulsiivinen ja äkkipikainen. Mököttää Ellen jaksa viettää aikaa yhdessä ym. Seksi toimii palkkana, jos mies on tehnyt jonkin asian minkä olen pyytänyt. Pikkuhiljaa kylmetyin läheisyydelle, koska se muuttui yhä kylmemmäksi touhuksi.
Viime äitienpäivänä minua ei huomioitu edes sanomalla hyvää äitienpäivää. Kysyin asiasta ja mies vastasi että en ole hänen äitinsä. Petyin taas, olenhan aina hoitanut lapset lähes yksin. Mies mennyt omissa harrastuksissaan.
Viime kesälomareissulla alkoi saada hirveitä raivareita tytölle ihan mitättömistä asioista. Tyttö meni paniikkiin ja pelkäsi isäänsä. Ei uskaltanut nukkua pitkään aikaan edes samassa kerroksessa isänsä kanssa. Raivareita tuli muutamia lisää syksyn aikana. Koskaan ei ole vielä anteeksi loukkauksiaan pyytänyt.
Syksyllä minä väsyin arkeen, heräsin todellisuuteen. Sanoin miehelle asiasta, pyysin apua arjen pyörittämiseen. Ensin oli vastaanottavainen, mutta hetkessä asiat kääntyivät ihan oudoiksi. Alkoi puhua erosta , miten olen sairas, ylireagoiva ym ym.. Keskustelua ei ikinä järkevästi ole voinut käydä.
Hakeuduin psykologille puhumaan kokemistani asioista ja oletin olevani hullu. Henkistä väkivaltaa, oli psykologin sanat kun tarinani kerroin.
Nyt olen ehdottanut asumuseroa, mutta hän ei suostu lähtemään. Uhkaa että jos joutuu kotoaan lähtemään, vetää itsensä naruun.
Nyt tekee kotona kaiken, minusta on tehty "hyödytön". On jättänyt kaikki omat harrastukset ja menot, elää vain ja ainoastaan lasten kanssa.
Pari päivää sitten kysyi olenko katsonut itselleni asuntoa.. kertoi kuinka en ole tikkua ristiin laittanut jne..
Sen jälkeen on elänyt normaalia elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minä olen aika poikki ja allapäin. Umpikujassa .
Mitä tämä on? Ja mitä minun pitäisi tehdä?
Suhteemme alkoi ihan kivasti, toki minä olen aina ollut se, joka on huolehtinut ja hoitanut kaiken perheessä. Vastuu on ollut minulla.
Ihmeellisiä asioita on vuosien varrella tapahtunut. Mieheni äiti mm. on haukkunut minut huonoksi äidiksi kun olin nuorimman lapseni kanssa vielä laitoksella. Otin todella loukkaavasti itseeni anopin kommentit. Mieheni käski unohtaa asiat, olla välittämättä. Asiasta ei koskaan ole keskusteltu eikä anoppi sanojaan anteeksi pyytänyt.
Mieheni on impulsiivinen ja äkkipikainen. Mököttää Ellen jaksa viettää aikaa yhdessä ym. Seksi toimii palkkana, jos mies on tehnyt jonkin asian minkä olen pyytänyt. Pikkuhiljaa kylmetyin läheisyydelle, koska se muuttui yhä kylmemmäksi touhuksi.
Viime äitienpäivänä minua ei huomioitu edes sanomalla hyvää äitienpäivää. Kysyin asiasta ja mies vastasi että en ole hänen äitinsä. Petyin taas, olenhan aina hoitanut lapset lähes yksin. Mies mennyt omissa harrastuksissaan.
Viime kesälomareissulla alkoi saada hirveitä raivareita tytölle ihan mitättömistä asioista. Tyttö meni paniikkiin ja pelkäsi isäänsä. Ei uskaltanut nukkua pitkään aikaan edes samassa kerroksessa isänsä kanssa. Raivareita tuli muutamia lisää syksyn aikana. Koskaan ei ole vielä anteeksi loukkauksiaan pyytänyt.
Syksyllä minä väsyin arkeen, heräsin todellisuuteen. Sanoin miehelle asiasta, pyysin apua arjen pyörittämiseen. Ensin oli vastaanottavainen, mutta hetkessä asiat kääntyivät ihan oudoiksi. Alkoi puhua erosta , miten olen sairas, ylireagoiva ym ym.. Keskustelua ei ikinä järkevästi ole voinut käydä.
Hakeuduin psykologille puhumaan kokemistani asioista ja oletin olevani hullu. Henkistä väkivaltaa, oli psykologin sanat kun tarinani kerroin.
Nyt olen ehdottanut asumuseroa, mutta hän ei suostu lähtemään. Uhkaa että jos joutuu kotoaan lähtemään, vetää itsensä naruun.
Nyt tekee kotona kaiken, minusta on tehty "hyödytön". On jättänyt kaikki omat harrastukset ja menot, elää vain ja ainoastaan lasten kanssa.
Pari päivää sitten kysyi olenko katsonut itselleni asuntoa.. kertoi kuinka en ole tikkua ristiin laittanut jne..
Sen jälkeen on elänyt normaalia elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minä olen aika poikki ja allapäin. Umpikujassa .
Mitä tämä on? Ja mitä minun pitäisi tehdä?