Vinkkiä ja apua kaivataan.

[Narsisminurhi2001]

Hei,
Avautumisen tarve on suuri, sillä minun ja avomieheni elämä on tällä hetkellä todella hankalaa.

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että mieheni osaa olla erittäin ihana ja on ihana isä meidän lapsille, mutta seurustelu suhteemme on asia erikseen.

Alamäki taisi alkaa, kun odotin meidän yhteistä lasta ( entisestä suhteesta minulla siis on yksi lapsi jo) olin noin kuudennella kuulla raskaana, kun sain tietää, että miehelläni oli tinderkäyttäjä. Kesti pitkään, ennenkun sain mieheltäni vatsauksen, että miksi hänellä on tinder käyttäjä. Hän oli kuulemma todella yksinäinen ja tarvitsi jostain hyväksynnän kun minä oksensin 7 viikkoa putkeen ja kärsin pahoista liitoskivuista ja ennen aikaisista supistuksista..

Toinen tilanne tuli, kun ilmoitin miehelleni, että haluan lähteä lapsien kanssa mökille. Halusin hengähtää ja päästä pois kotoa. Nuorimmaisin oli tällöin 5kk ja täysi imetyksellä. Mieheni kielsi minua lähtemästä yhteisen lapsemme kanssa mökille. Minun kuulemma täytyisi nyt vain pärjätä siihen asti, että lapsemme pärjää ilman minua tai siis ilman rintamaitoa. Lastensuojelu soiton kautta pääsin lähtemään, mutta tuonne minun piti vakuutella, että olen vain väsynyt äiti, kun avomieheni oli kertonut, että minulla on mielenterveysongelmia?

Kolmas tilanne oli, kun halusin lähteä kummityttöni 1.v syntymäpäiville. Tyttö on lapsieni serkku ja automaattisesti ajattelin, että on kivaa mennä moikkaamaan sukulaisia. En itse ole tällä hetkellä äitini kanssa puheväleissä, kun selvittelen lapsuutenitraumoja, mutta olisin silti ollut valmis lähtemään synttäreille. Avomieheni ei tule toimeen myöskään äitini kanssa tai isoäitini kanssa ja tämän takia hän ei taaskaan päästänyt minua lähtemään nuorimmaisimmamme kanssa juhliin, koska hän ei halua lastaan sinne sekasortoon. Emme me nyt olisi menny selvittämään välejä sinne vaan juhlimaan rakkaan lapsen syntymäpäiviä..

Ilmoitin myös miehelleni, että haluan erota sillä en pysty nyt hänelle antamaan mitään. Haluan keskittyä itseeni ja lapsiin. Ilmoituksen aikana mieheni otti lapsemme sanoi, että hakee yksinhuoltajuutta ja lähti äitinsä luokse. Mieheni äiti asuu meidän naapurissa.

Käymme mieheni kanssa perheneuvolassa, mutta mieheni vakuuttelee, että vain minä tarvitsen apua sillä joskus vaikeiden asioiden puhuminen on minulle hankalaa.
Minun mielipide taas on, että molemmat kaipaavat tukea arkeen.

Tässä ei ole edes kaikki mitä on tapahtunut, mutta suurimmat mitkä tuli mieleen.
Onko tämä narsismia?

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos tulee jotain mieleen ja kiitos niille jotka jaksavat lukea tämän !