Eroon haavoittuvasta narsistista

[Koivuniemenherra]

Hei, tarvitsisin vertaistukea.

Olen eroamassa suhteesta, jossa mun olo on ollut pitkään tosi ahdistunut ja ylikuormittunut. Kun olen yrittänyt pyytää tilaa tai sanoa etten jaksa puhua, toinen on reagoinut voimakkaasti: paljon viestejä, puheluita, painostusta, syyllistämistä ja rajojen rikkomista. Samalla hän sanoo rakastavansa mua, pyytää vielä mahdollisuutta ja lupaa muuttua.

Nyt kun olen pitänyt kiinni erosta, hän on selittänyt käytöstään mm. mahdollisella ROCD:lla tai kiputiloilla. En halua vähätellä hänen pahaa oloaan, mutta musta tuntuu että mun oma jaksaminen on mennyt täysin rikki tässä suhteessa.

Vaikeinta on se, että vaikka tiedän järjellä ettei tämä tunnu hyvältä tai terveeltä, niin ero tuntuu silti hirveältä ja syyllisyys on valtava.

Onko muilla ollut samanlaista?
Kuulostaako tämä teidän mielestä narsistisen / emotionaalisesti kuormittavan suhteen dynamiikalta? Miten pysyitte päätöksessä?

[Elisabeth2025]

Moikkamielestäni tuo kertoo jo paljon kun kerrot että ole masentunut ,ylikuormittunut ja viestistä selkeästi ymmärtää että sinulla ei ole siinä hyvä olla.Minun mielipiteeni on että jokaisen PITÄÄ pysähtyä miettimään omaa parisuhdetta onko se oikeasti sellainen minkälainen sen pitäisi olla.Rakkaus,Luottamus,kunnioitus,Arvostus näitä voisin luetellut vaikka kuinka paljon.Suhde ei aina ole ns.helppoa on vaikeitakin aikoja mutta jos niitä alkaa olla suhteessa enemmän kuin hyviä, silloin ehdottomasti miettiä mistä ne johtuu ja voidaanko niille tehdä yhdessä jotakin.Mutta jokaisen pitää päättä itse mitä haluaa ja mitä ei.päätökset ei aina ole helppoja.erot ei aina ole helppoja ja varmasti miettii ja pohtii teenkö sittenkin oikein,olisko pitänyt tehdä toisin,olenko väärässä ym.... mutta uskon ja luotan kun olet päätöksesi tehnyt ja muuttanut omilleen ymmärrät että päätös oli oikea.on tilaa hengittää ajatella omia ajatuksia ja selkeyttää niitä.itse lähdin kolme viikkoa sit narsistisesta suhteesta ja nyt olen huomannut itse miten hyvä minun on olla.tulen kotiin saan olla miten haluan.tehdä asioita omalla tavalla ajatella nii kuin haluan.nukun hyvin.Itse mietin lähtöä vuoden ja epäröin tosi paljon,mutta kun sain itselleni tehtyä päätöksen että minun ei ole hyvä tässä olla (päätökseen toki vaikutti syöpäni ja mieheni valheet ja pettäminen)pidin päätöksen ja sanoin sen ääneen. Enkä kadu yhtään päätöstäni.tämä on minun elämäni minä päätän siitä ei kukaan muu. Pitää ottaa elämä omiin käsiin ,koska kukaan muu ei voi sitä päätöstä tehdä kuin vain sinä itse.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja luotan että asiat paranee.

[Koivuniemenherra]

Hei, tarvitsisin vertaistukea.

Olen eroamassa suhteesta, jossa mun olo on ollut pitkään tosi ahdistunut ja ylikuormittunut. Kun olen yrittänyt pyytää tilaa tai sanoa etten jaksa puhua, toinen on reagoinut voimakkaasti: paljon viestejä, puheluita, painostusta, syyllistämistä ja rajojen rikkomista. Samalla hän sanoo rakastavansa mua, pyytää vielä mahdollisuutta ja lupaa muuttua.

Nyt kun olen pitänyt kiinni erosta, hän on selittänyt käytöstään mm. mahdollisella ROCD:lla tai kiputiloilla. En halua vähätellä hänen pahaa oloaan, mutta musta tuntuu että mun oma jaksaminen on mennyt täysin rikki tässä suhteessa.

Vaikeinta on se, että vaikka tiedän järjellä ettei tämä tunnu hyvältä tai terveeltä, niin ero tuntuu silti hirveältä ja syyllisyys on valtava.

Onko muilla ollut samanlaista?
Kuulostaako tämä teidän mielestä narsistisen / emotionaalisesti kuormittavan suhteen dynamiikalta? Miten pysyitte päätöksessä?

Moikkamielestäni tuo kertoo jo paljon kun kerrot että ole masentunut ,ylikuormittunut ja viestistä selkeästi ymmärtää että sinulla ei ole siinä hyvä olla.Minun mielipiteeni on että jokaisen PITÄÄ pysähtyä miettimään omaa parisuhdetta onko se oikeasti sellainen minkälainen sen pitäisi olla.Rakkaus,Luottamus,kunnioitus,Arvostus näitä voisin luetellut vaikka kuinka paljon.Suhde ei aina ole ns.helppoa on vaikeitakin aikoja mutta jos niitä alkaa olla suhteessa enemmän kuin hyviä, silloin ehdottomasti miettiä mistä ne johtuu ja voidaanko niille tehdä yhdessä jotakin.Mutta jokaisen pitää päättä itse mitä haluaa ja mitä ei.päätökset ei aina ole helppoja.erot ei aina ole helppoja ja varmasti miettii ja pohtii teenkö sittenkin oikein,olisko pitänyt tehdä toisin,olenko väärässä ym.... mutta uskon ja luotan kun olet päätöksesi tehnyt ja muuttanut omilleen ymmärrät että päätös oli oikea.on tilaa hengittää ajatella omia ajatuksia ja selkeyttää niitä.itse lähdin kolme viikkoa sit narsistisesta suhteesta ja nyt olen huomannut itse miten hyvä minun on olla.tulen kotiin saan olla miten haluan.tehdä asioita omalla tavalla ajatella nii kuin haluan.nukun hyvin.Itse mietin lähtöä vuoden ja epäröin tosi paljon,mutta kun sain itselleni tehtyä päätöksen että minun ei ole hyvä tässä olla (päätökseen toki vaikutti syöpäni ja mieheni valheet ja pettäminen)pidin päätöksen ja sanoin sen ääneen. Enkä kadu yhtään päätöstäni.tämä on minun elämäni minä päätän siitä ei kukaan muu. Pitää ottaa elämä omiin käsiin ,koska kukaan muu ei voi sitä päätöstä tehdä kuin vain sinä itse.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja luotan että asiat paranee.

Kiitos vastauksesta ja kiitos todella paljon tsemppiviestistä yritän todella kovasti painaa eteenpäin vaikka vaikeaa on Toivottavasti Sinä löydät myös rauhan arjen keskellä ja tsemppiä tulevaan Uskotaan siihen että kaikki järjestyy!

[Kohtiuutta26]

Liityn edelliseen viestiin. On se kovin vaikeaa olla, kun sitä omaa tilaa ei tahdo saada, ja lisäksi siihen päälle tulevat sitten ne erilaiset lupauksesta tyyliin ”lupaan muuttua”.
Päätöksen tekeminen on vaikeaa, tämä omasta kokemuksesta. Ja vieläkin toisinaan omaa syyllisyyttä.
Tämän jälkeen osuu kohdallesi ja kohdallemme se moninkertainen yksinäisyys. Ystävät tässä kovin tarpeellisia, ehkä lapset.
Mutta kuten aikaisemmassa viestissä kirjoitettiin niitä sanoja ovat rakkaus, kunnioitus, hellyys, kuuntelu. Nyt on sinun vuorosi olla sinä, kuunnella itseäsi ja aloittaa jotain uutta. Kovasti paljon toivotan sinulle voimia.