Narsisti jättää jäljen myös muihin ihmissuhteisiin?

[LiiankinKiltti]

Millaisen jäljen narsisti jättää ihmissuhdemalleihin? Minulla on suvussa narsisteja ja olen kai "tottunut" sietämään vähän liikaakin. Narsistien suhteen olen nyt pannut portit kiinni, mutta siedänkö silti liikaa ihmisiltä? Vai vaadinko ihmisiltä liikaa? Minulla on yksi ystävä, jonka seuran koen todella raskaaksi. Kun vielä pidin yhteyttä narsistiseen sukulaiseeni, ei tämä ystävä tuntunut niin raskaalta, etenkään kun vertasin häntä tähän sukulaiseeni. Kun laitoin välit poikki sukuni narsisteihin, on ystävänikin alkanut tuntua raskaalta, siltä että en jaksaisi häntäkään.

Ystäväni ei ole narsisti, mutta hän on äärimmäisen negatiivinen ihminen ja tekee oletuksia minusta ohuin perustein (aivan samoin kuin sukuni narsistit tekivät minusta oletuksia). Ystävä valittaa lähes kaikista asioista, kaikesta löytyy huonoja puolia tai potentiaalisia ongelmia. Minua hän kritisoi siitä, että katson asioita liian positiivisesti ja olen tyytyväinen liian vähään. Toisaalta hän valittaa siitäkin, että on niin väärin että minä ja muut saavat aina kaiken ja hän ei saa mitään. Hän on ajoittain mukavaa seuraa, mutta saattaa suuttua siitä, että olen tyytyväinen kahden päivän viikonloppuun ja neljän viikon lomaan enkä tajua, miten miten nopeasti viikonloppu ja loma on ohi. Hän valittaa siitä, että on väärin kun minun koti pysyy vaivattomasti puhtaana ja hän joutuu tekemään kovasti töitä kotinsa siistiyden eteen. Hän sanoi, että hyvähän sinun on pitää koti siistinä kun et tee täyttä työaikaa (en tiedä mistä hän on sen saanut päähänsä, minä teen täyttä työaikaa). Kun hän itse pyysi työnantajaltaan lupaa tehdä 4 päiväistä viikkoa ja sain sen, hän alkoi valittamaan siitä, että nyt hän ehtii siivota kotona mutta palkka on pienempi kuin 5 päivää tehdessä. Hän on niitä ihmisiä, jotka haluavat sekä säästää että syödä kakun. Kompromissien teko ei suju kovin hyvin. Hän myös tekee outoja oletuksia minusta, esim. oltiin menossa elokuviin ja hän sanoi, että päätä sinä mitä katsotaan. Ehdotin sitten yhtä elokuvaa ja se kävi hänelle. Myöhemmin selvisi, että hänen työnantajansa vei työntekijät katsomaan samaa elokuvaa ja ystäväni suuttui tästä minulle ja väitti, että minä tahallani valitsin sen elokuvan, koska kiusa se on pienikin kiusa ja minä halusin kateellisena sabotoida sen häneltä. Enhän minä edes tiennyt sitä, että hänen työnantajansa aikoi tarjota elokuvan. Kerran hän pyysi paria viikkoa ylimääräistä lomaa työnantajaltaan, eikä saanut niitä, mutta minä sain viikon loman samalle ajalle, hän suuttui minulle siitä että millä oikeudella minä saan erityiskohtelua. Sanoin, että olen töissä eri työpaikassa ja eri alalla, että johtunee siitä.

Ärsyttihän tämä kaikki, mutta siedin näitä hänen ajoittaisia valituksiaan ja outoja oletuksia, joita hän teki minusta. Ajattelin vain, että hän on vähän outo ja ajoittain vainoharhainen. Sitten tapahtui jotain, minä sairastuin ja sen myötä sietokykyni kutistui. Sairastuin vakavasti (ilman leikkausta olisin kuollut ja meinasin kuolla leikkaukseen ja heräämössäkin meinasin kuolla, mistä jouduin uuteen hätäleikkaukseen, teholle ja tuli kaikkea ylimääräistä komplikaatiota ja vaivaa). Kun kerroin huolistani ja vaivoistani leikkausten jälkeen, niin hän sanoi että älä valita pikkujutuista, kyllä hänellekin kelpaisi pitkä saikku ja olet onnekas kun saat vain maata täyshoidossa. Samaan aikaan olin huolissani, että selviänkö tästä hengissä ja jos selviän, niin jääkö tästä jotain pysyvää riesaa ja vaikutusta toimintakykyyni. Jotain muuttui minussa näiden leikkausten myötä. Joka kerta kun ystäväni sanoo, että helppoahan sinun on, kun sinulla ei ole mitään vaivoja, kipuja tai huolia, niin minä sanon, että minulla on vaivoja, kipuja ja huolia. Hän sanoo, että minä en ole kovin ymmärtäväinen ystävä, sillä minä vähättelen hänen ongelmiaan enkä halua auttaa häntä. Ystäväni sanoi minua itsekkääksi kun toipuessani leikkauksista olin kipeänä ja liikuntarajoitteisena saikulla ja hänen kotinsa oli pommin jäljiltä. Hän pyysi, että tulisin siivoamaan siellä, kun kerta minulla ei ollut mitään tekemistä. Sanoin, että en pysty siivoamaan edes kotonani, että en voi auttaa. Olin siinä vaiheessa todella kipeänä vielä ja liikkuminen oli vaikeaa. Hän loukkaantui ja katkaisi välit moneksi viikoksi. Myöhemmin kertoi, että häntä loukkasi eniten se, että kieltäydyin auttamasta häntä ja vetosin muka vaivoihin, joita minulla ei ollut. Kun kysyin, miten niin minulla ei ollut vaivoja, hän sanoi että jos olisi ollut, niin olisin valittanut niistä kovaan ääneen. Hän myös sanoi, että olen liioitellut ja valehdellut sitä, mitä leikkauksessa tapahtui, sillä jos olisi oikeasti niin käynyt, niin olisin valittanut paljon enemmän. Hän sanoi, ettei usko sitä, mitä minä olen leikkauksesta ja diagnooseistani kertonut. Tuntui pahalta, että taas tulin syytetyksi samalla tavalla kuin narsistien taholta aiemmin tulin.

Kaikki tämä sai minut ajattelemaan, että olenkohan sietänyt liikaa itsekkyyttä. Hän ei ole narsisti (kai), ei ole mahtipontinen mahtailija vaan enemmänkin sellainen epävarma rassukka jota kohdellaan väärin. Aika itsekäs hän kyllä on ja itsekeskeinen. En jaksa enää tällaista ystävyyttä. Olen miettinyt sitä, että luultavasti narsistien piirissä kasvaminen on tehnyt minusta liiankin sallivan, kiltin ja kärsivällisen. Olen ollut valmis olemaan ihmissuhteessa jossa minä ymmärrän, siedän, annan itsestäni ja olen se olkapää ja murheiden ja valitusten kuuntelija. Kun itse jotain valitan tai huolistani puhun, sille ei ole tilaa. En vain jaksa enää tällaista kohtelua, olipa narsisti tai ei. Alkuksi mietin, että vaadin varmaan liikaa ihmisiltä (tämä mun ystävä on itse sanonut niin), mutta nyt kun tätä kirjoitan, niin mietin että enpä taida vaatia.

[Elisabeth2025]

Moikkaenpä ole ikinä lukenut vastaavaa.Minulle tuli tosi paha mieli puolestasi.Miten olet kiltisti jaksanut "muka ystävää" ei OIKEA YSTÄVÄ käyttäydy tuolla tavalla oli narsisti tai ei.mielestäni tuolla "muka ystävällä"on kyllä todella paljon ongelmia itsensä kanssa ja näin ollen purkaa sen kaiken sinun päälle.Oikea ystävä olisi ymmärtäväinen,tukee asioissa,kuuntelee,auttaa pyyteettömästi. "Muka ystäväsi"on kaikkea muuta. Välistä nousi itselläni karvat pystyyn mitä pidemmälle luin juttuasi.lopuksi jopa inho,miten toinen voi kohdella ystäväänsä tuolla tavalla,kun on ollut vielä vakavasti sairas ja kuolemakin ollut niin lähellä.ei en ymmärrä tuota!!!! Minä en olisi enään tuommoisen ystävä, ei minulta liikenisi enään ymmärrystä ei aikaa moisen ihmisen kanssa olemiseen.varmasti saat TODELLISIA ystäviä/ystävän.Toivon sydämmestäni että löydät sellaisen/sellaiset.