kahdesti

[räpsä]

otsikko tarkoittaa sitä että olen kahdesti ollut naimisissa narsistin kanssa. ensimmäinen yhdessä olo kesti 12 vuotta ja toinen 8 vuotta. ensimmäisestä liitosta syntyi kaksi lasta ja toisesta yksi.
mietin usein että miksi ja miten on mahdollista että narsitit on valloittaneet minut ja saaneet otteen,,, no se on selvää kaikille jotka ovat narsistin kanssa olleet ja eläneet. mutta minun kohdalla osa syynä on myös lapsuus. isäpuolena oli yli 10 vuotta narsisti ja lisänä vielä paha alkoholi ongelma. mitä enemmän olen lukenut asioita narsismiin liittyen ,sitä enemmän tiedän että syyllinen on lapsuuteni vuosissa. no sille en voi mitään mutta sille voin etten anna edesmenneen elämän enää tulla uudelleen eteeni.

ensimmäinen liitto - narsisti-mies, oli alkuun tietysti hyvinkin ihana jne. kaikkihan sen tietävät miten se menee,,, jätän yksityiskohdat väliin mutta mitä liitto sisälsi niin mustasukkaisuutta todella paljon-mies oli mustasukkainen jopa sukulaismiehille, seksuaalista ahdistelua reippaasti, puhelin ja postini tutkittiin ja avattiin, kontrollointia oli reippaasti-yksin en saanut mennä edes kauppaan vaan aina oli otettava lapset mukaan ja jos olin ystävälläni kylässä mies saattoi soitella kolme,neljäkin kertaa tarkistaakseen että missä olin ja tivasi että mistä keskustelemme. baarissa-jos olimme yhdessä, mies lateli jo kotona sääntöjä missä minun kuului seistä ja olla ja kenen kanssa oli lupa puhua ym ym ym mies osasi esittää eri paikoissa erilaisia rooleja, minun sukulaisille hyvää,kilttiä ja hiljaista, hänen suvun kohdalla mies oli vähän leuhkempi ja määräilevämpi, minun kavereilleni mies oli melkein täysi arvoitus-selvinpäin mutta humalassa mies kähmi ystäviäni ja sen myötä sai tietysti kaverini kaikkoamaan ympäriltäni. lopulta liitto oli pelkkä kulissi liitto, vihasin miestä ja tein kaikkeni jotta ei tarvinnut olla hänen lähellään. lopulta päädyin hakemaan eroa. syyttelyä piisasi, niin kuin sitä ei olisi piisannut jo liiton alussakin ja milloin mistäkin. valehtelua riitti, aivan käsittämättömästi ja miten kieroa peliä mies pelasikaan. pääsin lähtemään liitosta omaan asuntoon ja aloittamaan uuden elämän ja alusta. tosin eron jälkeen mies vainosi vielä reilut 2 vuotta. milloin hiippaili ikkunoiden takana iltaisin, milloin soitteli tai milloin ajeli perässä autolla,,, pääsin siitä yli mutta entä se että jäikö siitä minulle mitään? jäi, sairastuin astmaan, paniikkihäiriöt ilmaantuivat, puoli vuotta nukuin nukahtamista edistävien pillereiden avulla ja valot ja telkkari päällä, laihduin 13 kg ja kärsin lievästä syömishäiriöstä-olin hoitanut lapset ja kodin ja unohdin pitää huolta itsestäni.
mutta, pääsin eteen päin. ja suoraan seuraavan narsistin suuhun.

tämä toinen liittoni,,, mieshän oli ihan unelma,ei ulkoisesti vaan muuten- auttoi pääsemään eroon edellisestä liitosta ja oli tukena ja oli luotettavana henkilönä vierellä aina kun tarvitsin. ,,,voi kiesus mitä potaskaa,,, alkuunhan kaikki meni ihan hyvin, tosin ympärilläni olevat ihmiset yrittivät avata silmiäni että vierelläni on alkoholisti ja täys urpo. no en tietenkään nähnyt heidän näkemäänsä,koska olin vielä niin usvassa edellisen kohtelusta ja kaipasin vain lähelleni turvallisuutta ja lämpöä. tosuushan on se, että he kaikki olivat oikeassa. liiton alku meni hyvin, syntyi lapsi vajaan kahden vuoden yhdessäolon jälkeen, avioiduttiin ja ostettiin talo jne. kaikkiha vaikutti ihan ok meiningiltä. mutta. sitten,kun miehen perustama firma alkoikin kaatua alaspäin, alkoi ns ihmettelyn vuodet. mies muuttui aina vain synkemmäksi ja kodissa alkoi ilmapiiri olla synkkä. lapset luulivat että he olivat tehneet jotakin kun mies istui vain pimeässä olohuoneessa itsekseen töiden jälkeen ja tuijotti tv:tä,,, luulin että mies on masentunut mutta näin jälkikäteen onkin se mielipide muuttunut. mies alkoi olla mustasukkainen siitä kun vietin aikaani (ihan normaalia aikaa esim yhteiset ateriat tai läksyjen tarkistut tai telkkarin katselu) lasten parissa-en huomioinut häntä hänen mielestään mitenkään, mustasukkaisuutta ilmeni myös- milloin olis suhteessa netissä ja sitten viesteilin jonkun miehen kanssa, seksuaalinen ahdistelu alkoi myös- mieshän ilmeni lopulta seksi addiktiksi joka pahemman stressin myötä lisääntyi ja mies käytti paljon myös seksi linjoja,mikä näkyi puhelinlaskujen huimissa määrissä. seksi oli syy myös siihen että aloin pelätä miestä enemmän ja enemmän. mies ei antanut minun öisin nukkua kuin pieniä pätkiä- kun nukahdin mies sattoi tönäistä kasvojani niin että pääni heilahti ja heräsin siihen tai sitten heräsin siihen kun mies kähmi minua. mies osoittautui myös agressiiviseksi. äkkipikaisuutta oli ennestäänkin mutta se lisääntyi koko ajan. alkoholi alkoi näkyä pieninä määrinä. mutta sitten tuli se yksi ja viimeinen ilta jolloin päätös oli itselleni selvä. olimme molemmat lähdössä omille illan istujaisille, olimme tässä vaiheessa päättäneet erostamme-tai minä olin ainakin. minulla ei ollut ketään toista miestä tai mitään suhdettakaan-eikä ole edelleenkään. ilta meni niin että mies seurasi minua illan aikana-itse en sitä huomannut mutta seurueeni huomasi. ilta meni hyvin ja mukavasti. menin kotiin ja yllätys yllätys ,en päässyt sisälle.mies oli ottanut avaimen itselleen. yli tunnin mies piti minua ulkona (lokakuu) kun avasi oven kommentoin vain että varmaanko vahingossa ovi olikin lukossa ja avain pois normaalista paikasta. silloin räjähti. mies alkoi huutaa ja raivota, paiskoi ovia, potki minua ja huusi kuinka on kyllästynyt elättämään minua ja vinkuvia lapsiani, syytti kuinka olin syypää hänen firmansa ongelmiin ja kaikkiin muihinkin velkoihin. tietysti niin. mies laittoi talon pimeäksi eli sammutti pääkatkaisijasta virrat--syy etten nähnyt tehdä mitään. kuuntelin vain missä suunnassa mies oli ja kun tilaisuus koitti,lähdin ovesta ulos. sain uhkailuviestejä perääni. en uskaltanut mennä kotiini joten päädyin turvakotiin muutamaksi päiväksi. kun kotiuduin lasten kanssa, sain poliisit kotiovelleni-syy lapsen kidnappaus. tosin komissaari pari oli vähän ihmeissään koska tilanne sdilloin oli rauhallinen-olin yksin talossa ja tiskasin. se saattoi hymyilyttää meitä kaikkia kolmea mutta kun kerroin mistä oli kyse,vakavoitui kaikki. narsisti-mies ilmoitti vielä ottaneensa auton avaimet pois etten päässyt enää viemää "hänen lastaan", mutta kun selvitin että kyseessä oli yhteinen lapsi ja mies ollut humalassa väkivaltainen ,eivät he puuttuneet asiaan enää sen koommin koska tiesivät että asia oli jo käsittelyssä. mies osasi olla kiero, ihan sairaan kiero. valehtelu, syyttely ja kieroilu oli niin osa arkea ettei rajaa. kaksinaamaisuus kukoisti. mutta. heikko itsevarmuus suorastaan loisti miehestä. pelko siitä että epävarmuus näkyisi oli selkeästi miehen päällä koko ajan. mielialojen vaihtelut oli suhteessa niin huimia ettei enää itsekkään tajunnut että missä mennään. mikään minun juttuni ei kiinnostanut, hänen omat asiansa piti tulla ensimmäisenä aivan kaikessa. me muut oltiin ilmaa, paitsi silloin kun miehen oma etu oli siinä mukana. empatia oli täysin poissa. täysin. kun sanoin miehelle että ymmärrätkö mitä teit että satutit minua ja yritit väkisin maata---mies katsoi vain, ei ilmeen värähdystäkään, ei anteeksi pyyntöä, ei mitään. siinä vaiheessa tajusin miten sairas mies on. eikä mies edes itse tajua sitä. aloin sääliä miestä. en siis paapomalla vaan ajatustasolla että miten hurja lapsuus on ollut jotta tuostakin on tuollainen tullut. toivon että joku joskus saattaa miehen, tämän niin kuin edellisenkin, tekosistaan vastuuseen ja tekee selväksi että käytös ei ole normaalia vaan sairasta.