Kirkon narsistien uhrien tuki

[Roland]

Olin kirkon tiloissa järjestetyssä narsistien uhrien tuessa. Paikalla oli ainoastaan henkilöitä, joiden kumppani oli narsisti. Olin ainoa, jonka vanhempi on narsisti. Kun vuodatin oman kertomukseni, yksi osanottajista kauhuissaan toteaa, että narsismihan periytyy. Siihen tilaisuuden vetäjä sanoi, että niin periytyy ja sen jälkeen minua alettiin karttamaan. Olen myöhemmin lukenut aiheesta enemmän ja oppinut, että narsismi käyttäytymisen kautta perityy vanhempien ns. kultalapsille. Todisteita narsismin geneettisestä periytyvyydestä ei ole. Muilla haukutuiksi, pahoinpidellyiksi ja hylätyiksi tulleilla se johtaa helposti läheisriippuvuuteen ja depressioon. Oli aika kamalaa tulla leimatuksi narsistiksi, kun odotin, että paikka olisi sellainen, josta vihdoin saisin asiaan tukea. Mietinkin nyt, että koska tilaisuus oli järjestetty kirkon tiloissa, olisiko järjestäjillä voinut olla taustalla uskonnollinen vakaumus ja asenne, ettei vanhempia saa syyttää, vaikka mikä olisi. Nyt kun olen aiheesta enemmän lukenut, niin huomaan, että tilaisuuden vetäjän tietämys narsismista oli todella heikolla tasolla. Jälkeen päin olen ajatellut, että olisi pitänyt vain sanoa: "Entäs teidän lapset?" Kaikilla siellä olleilla lapsia kun oli.

Oletteko te joutuneet vastaavan eteen vanhemmistanne puhuessa?

Vielä siis aiheesta. Olen ollut totaalisen läheisriippuvainen ja masentunut, mutta en koe olevani narsisti. Olen siis päätynyt useaan kertaan elämässä sen narsistin vastakappaleeksi. Väkivaltaisia kumppaneita on ollut useita, enkä itse ole ymmärtänyt, että miten olen onnistunut aina löytämään juuri sellaisen. Nyt opettelen toimimaan järjellä, en sydämellä, koska sydän näyttää johtavan minut aina harhaan. Tällä hetkellä elämässäni ei ole enää muuta narsistia kuin toinen vanhemmistani, mutta olen henkisesti niin loppu, että tieto tulevasta tapaamisesta ahdistaa minua jo kolme viikkoa etukäteen.

Olen kuitenkin selvitellyt vanhempieni omaa historiaa ja löytänyt sieltä tekijöitä, jotka selittävät heidän käyttäytymistään. Nyt ymmärrän heidän käyttäytymistään paremmin, enkä syytä heitä heidän minuun kohdistamastaan pahuudesta. Mutta silti se ei poista sitä tosiasiaa, että toisen seura ahdistaa nykyään todella paljon. Ennen puhuttiin parista päivästä jälkikäteen, mutta nyt toipuminen tapaamisesta on alkanut venyä viikkoihin, jopa kuukausiin. Tiedän kyllä, että voisin laittaa välit poikki. Ja olenkin päätynyt tapaamaan vain pari kertaa vuodessa. Mutta ahdistaa se, että ei ole ketään kenen kanssa jakaa, kun uskonnollisissa piireissä vanhempien huonoista puolista puhuminen on tabu.

Tällä hetkellä luen kirjaa Kaikella kunnioituksella, jossa tuota vanhempien vastuuta käsitellään. Suosittelen!
Lisäksi suosittelen kirjaa Narsismistan toipuminen. Siinä on käsite piilonarsismista eli siitä narsistin vastakappaleesta, jota muussa psykologiassa käsitetellään läheisriippuvuutena. Eli sen kirjan mukaan me kaikki narsistien uhrit olimme myös narsisteja, mutta vain piilonarsisteja. Oletteko samaa mieltä?

[krassi]

Hei Roland!
Narsismia käsittelevän ryhmän vetäjälle voisi antaa palautetta, että hänen käsityksensä narsismin periytyvyydestä oli väärä. Samoin kirkon vastuuhenkilöille, jotka antoivat tilan vetäjän käyttöön voisi antaa palautetta, että asiantuntijan tiedot narsismista olivat hatarat.

Olen oppinut, että joidenkin geeneissä voi olla alttiutta narsismille. Epäterveissä olosuhteissa narsismi kehittyy herkemmin ihmisille, joilla on näitä narsismille alttiita geenejä. Missään tapauksessa narsismi ei periydy suoraan.

Olen lukenut Paula Salomaan kirjoja, joissa hän käyttää termiä piilonarsisti. Allekirjoitan täysin tämän käsitteen. Minua helpotti, kun tunnistin itseni piilonarsistiksi. Minulle on uusi oivallus, että piilonarsisti ja läheisriippuvainen tarkoittavat ehkä samaa. Voi olla, että olen ollut läheisriippuvainen. Uskon kuitenkin nyt parantuneeni siitä "taudista".

Sinulla on täysi oikeus valita, kuinka usein tapaat henkilöitä, joiden seura ahdistaa. Välien rikkominen kokonaankaan ei ole pahasta, jos se auttaa omaa hyvinvointia.

Voisitko löytää kirkon ulkopuolelta ihmisiä, joiden avulla voisit purkaa ongelmiasi vanhempiesi kanssa?