KESKUSTELUFOORUMI

Olen mies ja uudessa suhteessa naisen kanssa. Avovaimo on kyseessä. Kaupantekijäisiksi sain aikuisen nyt 38 vuotiaan avovaimoni tyttären.
Heti alussa noin 15 vuotta sitten tytär alkoi käydä meillä, minun kanssani ei keskusteltu. Tytär opiskeli vieraassa kaupungissa ja ilmestyi meille viikonloppuisin, satunnaisesti, kertomatta etukäteen.
Opiskelun jälkeen tytär sitten muutti omaan asuntoon ja vähän aikaa oli melko normaalia. Käynnit meillä ja mökillämme (perikuntamökki avovaimon puolelta) jatkuivat etukäteen minulle kertomatta. Äiti kyllä sanoi, että tiesi, mutta minulle ei kerrottu. Tytär meni sitten suhteeseen ja mies on vieraasta kaupungista. Miehellä oli omistusasuto ja tytär ei siellä viihtynyt. Suurinpiirtein joka viikonloppu kävi kotikaupungissa. Vuokrasivat sitten asunnon vieraan kaupungin toisesta osasta, mutta tytär ei siellä viihtynyt. Sitten tytär sai työpaikan täältä meidän kaupungista ja muuttivat tänne asumaan. Mies kävi viikot siellä toisessa kaupungissa töissä. Tytär oli jatkuvassa suhteessa äitiinsä ja myös isäänsä. Tyttärellä ei ole minkäänlaista sosiaalista verkostoa. Heillä on nyt sitten lapsi ja tällä hetkelä he asuvat taas siellä vieraassa kaupungissa, nyt omakotitalossa. Tytär jatkaa käyntejään joka toinen viikonloppu täällä meillä tai isällään.

Jos tästä lyhyestä selostuksesta saa selvää; onko tämä luonnehäiriö vai mikä? Mitä pitäisi tehdä. Olen keskustellut ja riidellyt asiasta avovaimoni kanssa, mutta ei ole vaikutusta.

Kulostaa läheisriippuvaiselta ihmiseltä.. ja äitisä pitää tytärtään itsensä jatkeena. Sellainen tuntuma nyt kertomastasi jäi.

Kyllä mun mielestä on ihan normaalia, että aikuisella lapsella on läheinen suhde vanhempiinsa ja tapaavat usein. Itse tapaan omaa äitiäni viikoittain, joskus jopa päivittäin koska meillä on yhteinen harrastus. Kysynkin, että miksi tämä on sinulle niin iso ongelma? Koetko jääväsi ulkopuoliseksi äidin ja tyttären tavatessa? Jäätkö vaille huomiota? Jokin muu syy, mikä?

MammaMaria kirjoitti:Kyllä mun mielestä on ihan normaalia, että aikuisella lapsella on läheinen suhde vanhempiinsa ja tapaavat usein. Itse tapaan omaa äitiäni viikoittain, joskus jopa päivittäin koska meillä on yhteinen harrastus. Kysynkin, että miksi tämä on sinulle niin iso ongelma? Koetko jääväsi ulkopuoliseksi äidin ja tyttären tavatessa? Jäätkö vaille huomiota? Jokin muu syy, mikä?

Ei normaalissa ihmisten tapaamisessa ole mitään ongelmaa. Mutta kun tässä tapauksessa minä en koskaan tiedä milloin tämä aikuinen 40 -vuotias tyttö on tulossa toisesta kaupungista meille. Jokainen viikonloppu täytyy elää etukäteen epävarmuudessa kun ei tiedä ollenkaan milloin tämä tyttö tulee käymään. Etukäteen ei voi ilmoittaa kuulemma. Epävarmuus milloin äidin ja tyttären tapaaminen on, häiritsee jokaista viikonloppua, vaikka tyttö ei tulisikaan.

Onhan tuo nyt vähän omituista käytöstä aikuiselta ihmiseltä, että ei ilmoita mitään. Voisihan teillä olla omiakin menoja. Ei se nyt ihan oikein ole, että teidän pitäisi olla varalta kotona joka viikonloppu, tuleeko vai ei.