Toisaalta mua epäröittää; hän on silloinkun meillä menee hyvin, mitä rakastettavin puoliso. Myöskään uskottomuutta, en epäile, joka lienee melko yleistä narskuilla.
Kuitenkin on tapauksia, jotka mietityttävät minua ja eivät mielestäni ole normaaleja tai reiluja. Muutama esimerkki:
Suhteen alussa ehdotti, että mentäis kahville hänen entisen lyhytaikaisen naisystävän luo kahville, koska olivat vielä silloin ystäviä. Kysyin sitten vastaavasti lähtiskö mun exien luo kahville, niin ei, koska se on erijuttu.
Mä en saa vastata exien puheluihin tai, jos vahingossa vastaan pitää heti lopettaa. Hän sensijaan kerran vahingossa vastasi oman exän puheluun ja oli kyllä niin ystävällinen, mun taas pitää tylyttää.
Hänen lastenlasten synttärit ha muut vastaavat: mun on mukisematta oltava paikalla, hän ei sensijaan valittamatta lähde mun puolen vastaaviin, kun mun ex on paikalla.
Lisäksi kääntää asiat riidellessä, niin, että mä muka syytän häntä, vaikka miten korostaisin, etten syytä.
Riidan yhteydessä saattaa sukulaisilleen haukkua mut ja päälaelleen käännetyin asioin, tottakai, niin että kaikki luulee, että vika on mussa.
Lisäksi on todella loukkaava riidellessä ja mitätöi kaiken jolla olen häntä auttanut, sanomalla että multa ei saa yhtään tukea ikinä.
Mä oon sairaan mustis hänen mielestään,kun vaadin hältä samoja asioita exien suhteen, kun mitä hän multa. hän taas ei ole mielestään mustis (jaa ei vai)
Varmaan tuli sekavaa tekstiä, mutta kertokaa mielipiteitä, kysykää tarkennusta
