KESKUSTELUFOORUMI

Olen aika uusi täällä. Löysin palstan, kun etsin tietoa narskuista. Pikatestin mukaan mieheni on hyvin huolestuttava ihminen
Toisaalta mua epäröittää; hän on silloinkun meillä menee hyvin, mitä rakastettavin puoliso. Myöskään uskottomuutta, en epäile, joka lienee melko yleistä narskuilla.
Kuitenkin on tapauksia, jotka mietityttävät minua ja eivät mielestäni ole normaaleja tai reiluja. Muutama esimerkki:
Suhteen alussa ehdotti, että mentäis kahville hänen entisen lyhytaikaisen naisystävän luo kahville, koska olivat vielä silloin ystäviä. Kysyin sitten vastaavasti lähtiskö mun exien luo kahville, niin ei, koska se on erijuttu.
Mä en saa vastata exien puheluihin tai, jos vahingossa vastaan pitää heti lopettaa. Hän sensijaan kerran vahingossa vastasi oman exän puheluun ja oli kyllä niin ystävällinen, mun taas pitää tylyttää.
Hänen lastenlasten synttärit ha muut vastaavat: mun on mukisematta oltava paikalla, hän ei sensijaan valittamatta lähde mun puolen vastaaviin, kun mun ex on paikalla.
Lisäksi kääntää asiat riidellessä, niin, että mä muka syytän häntä, vaikka miten korostaisin, etten syytä.
Riidan yhteydessä saattaa sukulaisilleen haukkua mut ja päälaelleen käännetyin asioin, tottakai, niin että kaikki luulee, että vika on mussa.
Lisäksi on todella loukkaava riidellessä ja mitätöi kaiken jolla olen häntä auttanut, sanomalla että multa ei saa yhtään tukea ikinä.
Mä oon sairaan mustis hänen mielestään,kun vaadin hältä samoja asioita exien suhteen, kun mitä hän multa. hän taas ei ole mielestään mustis (jaa ei vai)
Varmaan tuli sekavaa tekstiä, mutta kertokaa mielipiteitä, kysykää tarkennusta

Kuulostaa narsistiselta piirteiltä kyllä. Narskuthan osaa olla niin ihania halutessaan, mutta se on valheellista. Sillä he pitävät kumppanit varpaillaan ja tiukasti lieassaan. Kannattaa lukea paljon narsismista , osuuko muutkin asiat kohdilleen. Narsistia ei voi muuttaa eikä auttaa. Voit auttaa vain itseäsi. Jos koet liiton ahdistavaksi, niin ainoa vaihtoehto on lähteä ennen kuin narsisti vie itsekunnioituksesi kokonaan ja vie sinulta voimat. Voimia ja tsemppiä!

Kiitos, olen itse miettinyt, että minäkö olen hullu ja mielenvikainen. Aiemmin ei tällaista suhdetta ole ollut ja ajattelin, että onko musta tullut näin mahdoton.
Toisaalta mua helpotti tajuta, että mies on ehkä narsku, enkä mä ookkaan hullu.
Ehkä tää on joku välivaihe....

Et ole hullu eikä tuo ole mikään välivaihe. Tuosta paljon huonompaan suuntaan voi kyllä mennä.
Huomauttaisin kuitenkin, että kaikki omistushaluisuus ei aina ole narsismia, vaikka niin helposti kuvitellaan. Eivätkä narsistiset piirteetkään ole välttämättä narsismia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tämä mies ole halukas kehittämään itseään. Päätellen siitä, että hänellä on lastenlapsia, ei ole ihan nuorikaan enää. EN itse ehkä jäisi odottamaan, meneekö tällainen vaihe ohi.

Salvia: mies on vähän yli 50v. Ja aina keskustellessa se olen mä, jonka pitää muuttua ja kehittää itseään.

Surusydän: on asioita, jotka osuu kohdalleen, mutta myös asioita, jotka ei. Mutta ei kai kaikki narskut oo samanlaisia?

Onkohan narsisti hanakka leimaamaan toisia ihmisiä narsisteiksi, kun mies jatkuvasti sanoo, että yks tuttu on narsku, vaikkei musta ole yhtään, vaan kaikkea muuta ja tunnen tuon tutun paremmin, kuin mieheni.

Pakko salaa etsiä lisää tietoa, onneksi on tämä palsta, kiitos

Narsku syyttää aina muita asioista mitä itse on, tekee tai sanoo. Kyllä, on yleistä, että narsisti syyttää muita narsisteiksi.

Tietyt asiat on kaikille narsisteille tyypillisiä, mutta on toki eroja, toiset ovat pahempia tapauksia ja toiset lievempiä. Kannattaa lukea kaikki narsismista mitä käsiinsä saa.

Pakko avautua tänne tuskin kukaan muu ymmärtää. Mun miehestä ei varmasti kukaan ulkopuolinen uskois, että se on narsku.
Tänään meillä oli riita ja mies sanoi silmät leimuten, että se vihaa mua. Mä tokasin sille jäätävään sävyyn, että mä en edes vihaa sitä, kun se ei oo sen arvonen. Ennen tuota se oli uhannut tehä lastensuojelu ilmon, kun oon kuulema huono äiti, ja kuitenki ite käski häipyy helvetin äkkiä pois. Meillä ei onneks oo yhteisiä lapsia, vaan noi on mun.
Vähän tuon jälkeen, kun sanoin, etten edes vihaa häntä rupeskin yrittämään sovintoa.
Tuli mieleen, että iskinkö noilla sanoilla jotenki arkaan kohtaan ja se ei oo valmis luopumaan vielä musta.
Mä en tiedä mitä mä tekisin, uskallanko lähtee ilman, että saan aiheettomia last.suojelu ilmoja perääni, niitä mä en jaksais, kun oikeesti tiedän olevani hyvä äiti.
Voi Luoja auta ja anna voimia

Juuri noin narsku toimii! Hajoita ja hallitse tekniikalla. Ja kun toinen alkaa irtaantumaan niin tulee vaihe jolloin ovat mielin kielin ja kohta taas lytätään. Tuota se tulee olemaan eikä miksikään muutu! Narsku uhkailee aina kaikella mahdollisella. Sinä olet varmasti hyvä äiti, älä anna uhkailun estää sinua. Ei kannata näyttää narskulle yhtään, että sua huolestuttaa uhkailu. Monilla on auttanut lähtemiseen se, että otat syyn suhteen epäinnistumiseen omille niskoillesi. Narsku kostaa heti jos syytät sitä yhtään. Luin artikkelin, narsistille ei kannata olla rehellinen kyn päätät suhdetta.

Juu. Lähdet vaan. Voit ilmoittaa lastensuojeluun itse etukäteen, että saattaa tulla tällaiselta henkilöltä aiheettomia ilmoituksia. Kerrot rehellisesti, että on narsistiin taipuvainen ihminen ja on tällaisilla uhkaillut.
Kyllä sinne on lastensuojelussa kaikesta varmasti kuultu ja uskovat, kun on aina itse se joka ensimmäisenä ilmoittaa. Näin minä olen lastenvalvojalle ilmoittanut aina kaikki tapahtumat heti.

Kiitos kommenteista

Ihanaa, nyt on hetki aikaa turvallisesti kirjoittaa tänne omia tuntemuksia. Paljon pikaisesti olen täällä lukemassa poikennut, mutta ei ole ollut aikaa kommentoida.
Taisin aiemmin mainita aloittaneeni salaa säästötilille vararahaston keräämisen ja olen ylpeä, että näin lyhyessä ajassa (vajaa 2kk) olen saanut pienistä, tuloista sivuun ihan kelpo summan.
Tuo tieto säästöistä antaa mulle voimaa ja uskoa tulevaan. Ja jotenkin se on myös antanut suojakuoren n suhteen.
Tavallaan olen päässyt nyt n yläpuolelle henkisesti tuolla salasäästöllä, mutta samalla mietin olenko itse sairas ja kieroutunut, koska periaatteessa tämmönen salailu sotii mun luonnetta vastaan.
Kuitenkin sen mitä olen n lukenut, en uskalla lähdöstäni ilmoitella kuukausia etukäteen, vaan mieluiten otan ja karkaan, jos mahdollista, vaikkei meillä fyysistä väkivaltaa olekkaan.