Niin kauan kuin sydämeni lyö

[Viuhti]

Mistä aloittaa? Olen lukenut monia kirjoja omakohtaisesti koetusta narsismista ja faktaan perustuvasti. Olen lukenut täällä tarinoita, ja tuntuu pahalta muiden puolesta. Jotenkin ehkä toivon tällä tarinalla saavani jonkunlaisen varmistuksen siitä, että olenko ollut tekemisissä narsistin kanssa. Olen vuosi sitten eronnut tällaisesta suhteesta ja kaipaan edelleen takaisin, koska pelkään tehneeni virheen, ettei mies olekaan narsisti, vaan vain väärinymmärretty ja kaikki oli minun syytäni. Minun olisi pitänyt osata olla hiljaa. Osata olla sanomatta turhista asioista, osata arvostaa, tukea, rakastaa, helliä, olla seksuaalisesti aktiivisempi, olla rennompi, olla enemmän jotain ja vähemmän jotain muuta. Vai oliko kyseessä vain kommunikaatio- ongelma?

Kolmisen vuotta sitten syksyllä tapasin työpaikallani elämäni miehen. Kipinöitä heti ensikatseesta, hänen katseeseensa vastaaminen tuntui perhosina vatsanpohjassa. Minulla oli sellainen tunne kuin olisin löytänyt vihdoin kotiin pitkän matkan jälkeen. Keskustelu sujui, ja flirttiä oli ilmassa. En kuitenkaan voinut ammattini puolesta toimia tämän tunteen puolesta, vaan jätin kaiken kohtalon haltuun. Kaksi päivää myöhemmin mies otti yhteyttä Facebookissa. Hypin ympäri kämppää ja soitin serkulleni, olin onnellinen jo pelkästään tuosta viestistä. Hän ei ollut pystynyt olemaan ajattelematta minua. Viestittelimme kuusi viikkoa, ei vaihdettu numeroita, koska miehen kännykkä oli tämän työnantajan nimissä, eikä sitä saanut käyttää omiin viestittelyihin. Tämän kuuden viikon aikana mies kyseli minusta, oli kiinnostunut, sympaattinen ja empaattinen ja kaikkea muuta, mitä kukaan ei ollut ikinä ollut. Mieshistoriani oli kaiken kaikkiaan surkea, viesteihin vastaamatta jättämisiä, torjumisia koska en ollut antanut pesää ensimmäisillä treffeillä. Epävarmuutta, itseinhoa. Kerroin asioita itsestäni, joita en ollut aiemmin uskaltanut kertoa pelätessäni vastapuolen katoavan kuin tuhka tuuleen. Kerroin sairastaneeni anoreksiaa teininä, mies kuunteli ja oli ymmärtäväinen. Myöhemmin hän käytti jälkimmäistä tietoa haukkuessaan minua hulluksi ja ensimmäistä tietoa alleviivatakseen, kuinka kokematon ja tyhmä olin ajatellessani, että parisuhde olisi hyvällä seksillä kruunattu kumppanuus- ja ystävyyssuhde. Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle. Hän kysyi muutaman viikon jälkeen, mitä sanoisin, jos hän kertoisi rakastavansa minua. Leijuin pilvissä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti tunsin rakastuneeni. Viestit olivat alusta asti myös hyvin seksiä tihkuvia. Pelkäsin alkuun, ettei mies olisi muusta kiinnostunut, mutta hänen kiinnostuksensa jatkui siitä huolimatta, että vastailin välttelevästi näihin viesteihin, huumorilla.

Rohkaistuin itsekin pikkuhiljaa. Sanoin tekeväni yllätyskäynnin, mistä mies hermostui. Heitin leikilläni, että vaimoa ja kolmea lastako mies piilotteli. Enpä tiennyt, kuinka oikeaan osuin. Hän myönsi lopulta olevansa naimisissa. Loukkaannuin, minusta oli tehty toinen nainen salaa jopa minulta. En halunnut osaa pettämiseen, koska toivoin, että joskus joku ajattelisi samoin minun kohdallani. Mies kuitenkin kertoi, että avioliitto oli ollut ohi jo pitkän aikaa, että nainen oli aggressiivinen, mustasukkainen, haukkui häntä alkoholistiksi ja haukkui häntä muutenkin, ei huolehtinut yhteisestä kodista, ei ostanut hänelle lahjoja, vaikka hän käytti tähän rahaa, että tämä määräsi hänen rahankäyttöään. Vaimo oli vähän eri mieltä, kun otti minuun yhteyttä. Sanoi, että rikoin perheen, että mies oli minua syyttänyt suhteen aloittamisesta. Varoitti, ettei mies ollut käsitellyt heidän suhdettaan, joten miten voisi olla valmis suhteeseen minun kanssani. Uskoin kuitenkin miehen selityksen.

Mies erosi viikon päästä ja tulikin melko pian sen jälkeen käymään minun luonani. Oli yhtä hyvännäköinen, miehekäs, raamikas ja voimakas kuin muistinkin. Kysyi hellästi saako suudella ja kehui, kuinka kaunis olen. Pyysi saada jäädä yöksi, ja herrasmiesmäisesti halusi vain ottaa minut kainaloon nukkumaan, halusi minun tuntevan oloni turvalliseksi. Rakastuin isolla kirjaimella. Hän osteli lahjoja, toi kukkasia, vei syömään. Pari viikkoa tästä mies paljasti, että hänellä on kolme lasta. Haaveeni yhteisestä perheestä tuhoutuivat, ajattelin ettei mies enää neljättä hanki. Vastoin luuloani mies sanoikin, että voisi vielä yhden hankkia, kysyi hyväksyisinkö raskauden muutokset kehossani ja kysyi lapsiltaankin, hyväksyisivätkö he vielä yhden sisaruksen. Myöhemmin tämä muuttui päinvastaiseksi, hän sanoi vitsailleensa kertoessaan minulle hankkivansa enää lapsia. Syytti minua, että olin tyhmä luullessani toisin. Hän sanoi, etten olisi hyvä äiti, koska olin niin lapsellinen ja huono lasten kanssa. Hän sanoi, että olisi häpeällistä saada lapsia kahden eri naisen kanssa, ettei välttämättä pystyisi rakastamaan toisen naisen lapsia yhtä paljon kuin muita lapsiaan. Koko suhteen ajan mies vuoroin kielsi hankkivansa enää lapsia, koska pääsi nyt helpolla lasten ollessa isompia ja hänen luonaan vain joka toinen viikko, vuoroin silitteli vatsaani ja sanoi, ettei häntä haittaisi, vaikka raskaaksi tulisinkin.

Lapsiin tutustuminen tapahtui hitaasti, näin aluksi heitä päivän siellä ja toisen tuolla. Tehtiin miehen kanssa yhdessä asioita, yhdessä ruokaa ja iltapalaa, laitettiin yhdessä pyykit ja siivottiinkin kerran hänen syntymäpäiviään varten. Vietettiin leffailtoja ja käytiin laskemassa pulkalla. Hieman olin mustasukkainen, mutta se pysyi aika hyvin aisoissa, koska mies huomioi kaikkia tasapuolisesti, viestitteli paljon ja halaili, helli, auttoi ja tuki. En voinut uskoa, miten miehen ex oli sellaista miestä kohdellut niin huonosti, että minä olin saanut mahdollisuuden olla onnellinen. Miten sellainen mies oli voinut kokea niin paljon huonoa, alistamista. Päätin auttaa häntä, tukea, kun hän kävi läpi epäluuloaan naisia kohtaan, kun hän pelästyi jokaista suukkoa ja ahdistui, kun katsoin häntä vähänkin pidempään. Luulin auttavani häntä saamaan kadotetun itseluottamuksen takaisin, kun hän ei uskonut edes osaavansa silittää paitapuseroa saati uskaltavansa valita paitaa. Siivosin hänen kotinsa, koska hän oli kykenemätön siihen itse. Hän kertoi, kuinka hänen exänsä oli kiukuspäissään sekoittanut koko talon lähtiessään, kertoi kuinka joutuisi äitiään vaivaamaan kaikessa. En voinut antaa hänen kärsiä niin. Pesin vessat lattiasta kattoon, keittiön kaapit ja uunin, kävin tavarat läpi ja heitin luvalla parittomat ja rikkinäiset kulhot ja kattilat pois, pesin ja avasin viemärit, järjestin kodinhoitohuoneen ja lastenhuoneet, saunan ja suihkutilat, ikkunat, ulkovaraston ja autotallin, haravoin pihan ja hain puita. Kävin kaupassa ja laitoin ruokaa, mies jopa antoi pankkikorttinsa minulle aluksi, jotta pystyin hänen kortillaan käymään kaupassa. Hän päästi minut koneelleen. Myöhemmin nämä ”oikeudet” vietiin minulta, enkä ymmärtänyt miksi. En ollut tehnyt mitään, mutta mies ei antanut enää kännykkäänsä käteeni, jollei ollut itse vahtimassa ja tietokoneelle ei päässyt, jollei hän ollut paikalla. Hän ei edes suostunut vastaamaan minun puhelimeeni ajaessani, vaikka siskoni olisi soittanut ja olisin antanut hänelle siihen luvan.

Heikkojakin hetkiä oli. Mies arvosteli pukeutumistani, harmitteli miksen käytä enemmän hameita. Hän oli tottunut siihen ja se oli hänestä naisellista. Hän halusi, että nukun alasti. Hän toivoi, että meikkaisin enemmän. Hän toivoi, että värjäisin tukkani tummaksi. Hän toivoi, että olisin naisellisemman muotoinen. Hän sanoi, että hänen exänsä oli hakenut tissit Virosta häneltä erossa nyhtämillään rahoilla, ehdotti nauraen, että minä voisin tehdä samoin. Salilla ollessamme hän tokaisi, että näyttää siltä, että olisin rinnaton. Silittäessäni hänen vatsaansa, hän saattoi työntää käteni pois ja sanoa, että ne tuntuivat miehen käsiltä ja ne ällöttivät häntä. Kun tulin työpäivän jälkeen halaamaan, hän saattoi työntää minut pois viitaten kiireisiin. Hän sanoi, että olin liian laiha, eikä hän uskaltanut koskea minuun. Hän saattoi muuttaa suunnitelmia kertomatta minulle, ja suuttua sitten, jos loukkaannuin asiasta. Jos meidät oli kutsuttu syömään ja olimme sopineet lähtevämme matkaan tiettyyn aikaan, hän aina lähti käymään lastensa luona puoli tuntia aikaisemmin ja kun minä harmistuin siitä, että olisimme taas myöhässä, kääntyi riita siihen, että vihasin hänen lapsiaan enkä olisi antanut hänen nähdä heitä. Muutimme kuitenkin yhteen 8kk aloitushetkestä, koska mies halusi herätä vierestäni aamuisin. En ajatellut, että muuttaisimme yhteen liian aikaisin. Toimihan yhteistyömme täydellisesti, olimme asioista samaa mieltä. Hän sanoi, että hänen tuttavansa suhde oli loppunut, kun tämän tyttöystävä ei ollut suostunut muuttamaan hänen luokseen. Stressasin kuitenkin, kun kuukaudessa minun piti pakata tavarani ja muuttaa ne hänen luokseen, laittaa asuntoni vuokralle, hoitaa veroasiat, irtisanoa itseni ja opetella uusi työ. Meille tuli pieni riita asiasta ja hän uhkasi peruuttaa koko yhteen muuton, koska ei halunnut elämäänsä negatiivisia ihmisiä, jotka saivat hänet stressaamaan tilanteessa, jossa hänen ei olisi muuten tarvinnut stressata.

Kaikessa oli aina kyse hänestä. Kun siskoani huijattiin verkkokaupassa, keskustelu kääntyi siihen, kuinka häntä oli huijattu ja kuinka hän oli pistänyt huijarille luun kurkkuun. Hän oli hyvä esimies ja alaistensa rakastama, hyvä järjestyksenvalvoja ja luotetuin hommassaan, hänellä oli mahtavia kavereita, joiden avulla sai hoidettua asian kuin asian, hän arvosti naisia eikä ikinä loukkaisi, kohtelisi väkivaltaisesti tai pettäisi. Hän kertoi osaavansa rakentaa ja tehdä, hän kertoi olleensa nuorempana lupaus taistelulajeissa, puolet nopeampi kuin vastustajansa. Hän kertoi entisistä puolisoistaan, ja kuinka hän oli erottuaan saanut monia viestejä naisilta, jotka olisivat hänet halunneet. Hän kertoi, kuinka oli taitava käsistään ja osasi korjata moottoreita, ja kuinka hän oli taitava kuski. Hän esitteli ylpeänä todistuksiaan, ja kertoi kuinka hän auttoi kaikkia kavereitaan, kuinka kaikki tiesivät saavansa häneltä apua asiassa kuin asiassa. Hän kertoi, kuinka paljon hän auttoi muita ja suhteemme aikana hän oli kaikista muista huolissaan. Hän kertoi, kuinka hänen työpaikallaan enemmän rahaa ansaitsevat insinöörit olivat kaikki tyhmiä turhakkeita, joiden jälkiä hän kerta toisensa jälkeen korjasi. Kun ihmettelin, miten monta vuotta työssä olleet ihmiset eivät muka oppineet työtään mitenkään, mies suuttui minulle ja sanoi minun yrittävän osoittaa olevani häntä parempi ja fiksumpi, minkä jälkeen mies lakkasi puhumasta työasioistaan minulle.

Yhteen muuton jälkeen sujui hyvin kolmisen kuukautta. Niidenkin aikana oli pieniä riitoja, kun ilmeisesti yritin tuhota hänen unelmansa kysyessäni, mihin hän ajatteli paljun laittaa, kun terassille ei mahtunut (rakensimme yhdessä lopulta lisäterassin, rakennusprosessin aikana kuuntelin, kuinka kukaan ei koskaan auttanut häntä hänen tarvitessa apua. Minun apuni ei ilmeisesti ollut tarpeeksi). Tai kun sanoin, että hänen kannattaisi ostaa isompi vene, jos vaihtoehtona oli vesijetti, koska hän saisi perheensä veneeseen. Meille tuli riitaa, kun en kehdannut komentaa poikia aluksi olemaan hyppimättä sohvilla ja laittamaan tiskejä koneeseen, mies väsyi parissa kuukaudessa siihen, että pyysin häneltä tukea komentamiseen. Minä yritin hoitaa kotia, kävin kaupassa, tein ruoat, iltapalat ja aamupalat, pesin pyykit, tyhjensin tiskikoneen, siivosin viikottain kodin, jotta mies sai tulla puhtaaseen kotiin. Siivosin lasten huoneet, jotta lapsien olisi kiva tulla kotiin. Tein viikonloppuisin jälkiruokia, autoin pyydettäessä, läksyissä. Pesin autot, hoidin puutarhan. Muutaman kerran sain miehen auttamaan moppaamisessa, kerran hän kuitenkin suuttui kesken kaiken ja heitti mopin seinään huutaen sen olevan homojen hommaa. Tämän jälkeen en enää uskaltanut apua siivoamiseen suoraan pyytää. Väsähdin, kun nuorin minulle ihan vieras lapsi änkesi öisin väliimme muljaamaan ja mumisemaan, ja sain riidan aikaiseksi pyytäessäni miestä viemään lapsen omaan sänkyynsä. Olin jo kerran pessyt jenkkisängyn pohjia myöden kastelun takia. Sain kuulla olevani huono lasten kanssa, kun välitin hänen lapsensa pyynnön tulla pyyhkimään. Miehen huomio ei riittänytkään enää kaikille ja kun mainitsin siitä hänelle, sain vastaan kylmän ilmeen. Kun pyysin, että molemmat komentaisivat lapsia, että meillä olisi selkeät pelisäännöt joihin molemmat sitoutuisivat, sain erouhkailua. En ymmärtänyt sitä, vaan yritin ehkä liikaa keskustella asioita auki, ja mies koki, että moitin hänen lapsiaan ja haastoin riitaa tyhjästä. Kuulin jokaisena viikonloppuna, että vihaan hänen lapsiaan ja ettei suhteestamme tulisi mitään. Hän jopa myönsi puhuneensa huonoista äitipuolen taidoistani humalassa kaverinsa kanssa riideltyämme jälleen kerran siitä, kuinka osaamaton ja kokematon olin. Yritin pyytää aikaa ja vakuutin, etten vihannut ketään hänen ollessa varma siitä, että hiljainen ja syrjäänvetäytyvä olemukseni kieli siitä. Mies valitti minulle, kun hän oli joutunut katsomaan siskoni häissä siskoni lapsia, koska se ei ollut hänen tehtävänsä vieraana. Itse olin kaasona ja kuulin, kun mummut sopivat vahtivansa yhdessä. Sain kuulla kunniani siitä, että hänen lähipiirinsä häissä vieraat eivät joutuneet häiden jälkeen siivoamaan hääpaikkaa (vaikka sanoin hänelle, että minun oli pakko kaasona siivota, mutta hänen ei sitä ollut pakko tehdä). Sain kuulla kunniani siitä, ettei hänen lapsiaan hyväksytty häihin vieraina, vaikkei se ollut minusta kiinni, kyseessä oli lapsettomat häät, eikä siskoni edes tuntenut miehen lapsia. Sain kuulla siitä, etten maksanut tarpeeksi hänen talossaan asumisestani, että olin tullut ängennyt sinne elämään hänen siivellään. Olimme aloittaneet yhteisen tilin, joka ei alkuun riittänyt. Kun ehdotin tilille siirrettävän summan nostoa, meille tuli riita. Lopulta maksoin kauppamenot ja omat menoni ja oman lainani, hän laskut ja oman lainansa. Ehdotin, että olisin maksanut yhteiselle tilille enemmän, mutta miehen mielestä oli oikeudenmukaista jos olisin maksanut hänelle vuokraa/osan laskuista sekä kaikki kauppamenot (paperit, pesuaineet, ruoat, koristeet, sisustamisen, uudet astiat ym.) Hänen lähelleen ei ollut asiaa, kun hän maksoi laskuja, mutta minun maksaessa omia laskujani, mies änkesi katsomaan tilitietojani. Hän syytti minua kiusaamisestaan, kun annoin hänen kärsiä rahattomana, enkä maksanut enempää. Hän syytti minua siitä, ettei kyennyt lapsilleen ostamaan mitään, koska hänen rahansa menivät minuun (hän maksoi muutaman kerran ravintolalaskuni, vaikka tarjouduin maksamaan itse, ja syytti jälkeenpäin siitä, etten ollut tajunnut maksaa niitä myöhemmin. kerran hän toi kännissä pizzaa baarista, johon hänen ei ollut edes pitänyt mennä. Ikävästi pizza oli lihapizza, jonka lopulta päädyin vaihtamaan valeasuun pukeutuneena ja miehen pizzanostosta valehdellen, koska mies väitti virheen tapahtuneen pizzeriassa ja että jos olisin kertonut miehen nimen soittaessani asiasta, eivät pizzerian työntekijät olisi uskoneet, koska ne olivat sellaista porukkaa joka tunsi miehen ja yrittäisivät valehdella miehen syyksi asian).

Seksi rupesi olemaan työn ja tuskan takana. Tunsin itseni rumaksi ja ala- arvoiseksi, tunsin seksin olevan vain häntä varten, minun olisi pitänyt syttyä nopeasti ja kun en pystynyt täysin rentoutumaan enää hänen edessään, siitä tuli minun ongelmani, koska hänellä ei ollut kenenkään aikaisemman kanssa ollut ongelmia. Hänen käytöksensä oli täysin yliseksualisoitunutta selvinpäinkin, ikkunat auki olisi pitänyt saada ja ulkona täysin valoisassa olisi pitänyt saada, vehje vedettiin esiin milloin missäkin ja väkisin taivutettiin kaksinkerroin, jotta hän pääsi kuivajyystämään. Hän kertoi hänen ja hänen exänsä seksielämästä, valehteli siitä alkuun, manipuloi jotta sai haluamansa minulta. Hän sai aina, kun halusi, mutta minä olin väsynyt iltaisin nukkuessani yöt huonosti, huolehtiessani etteivät lapset kuulisi mitään ja hoitaessani kotityöt yksin opeteltuani päivän uusia työtehtäviä toisella paikkakunnalla, joten nukahdin välillä aikaisin ja se suututti häntä, koska hänen olisi jatkuvasti tehnyt mieli. Olin väsynyt, koska jokainen viikonloppu meni hänen humaltuessa ja minun vahtiessa, ettei hänelle tapahtuisi mitään. Olin väsynyt, kun hän väkisin repi alushousujani ja yritti työntää sormiaan minuun humalassa, kun hän repi peittoa päältäni yrittäessäni nukkua, koska hänen teki mieli. Olin väsynyt siihen, että hän työnsi elimensä jatkuvasti kasvojeni eteen ja otti nokkiinsa, jos ajatukseni olivat muualla. Hän suuttui minulle, jos sanoin jotain kesken seksin ja saattoi ovia paiskoen lähteä pois tilanteesta jättäen minut tuntemaan itseni jälleen epäonnistuneeksi.

Hän häpesi minua, kun olin hiljainen. Jos vetäydyin omaan seuraan, hän uhkasi erolla ja sanoi alkavansa inhoamaan minua. Jos pyysin komentamaan lapsia, koska minua ei ollut kuunneltu, hän huusi minulle siitä suureen ääneen lasten edessä. Jos pyysin, että hän korjaisi omat jälkensä, koska olin juuri siivonnut keittiön, hän tiuski takaisin. Tunsin olevani ahdistava ja inhottava, ja huonompi kaikessa kuin exä. Hän jopa sanoi suoraan, että ex oli ollut parempi ja hän ottaisi exänsä koska tahansa takaisin ennen minua, ettei ex ollut tarvinnut apua, vaan oli hoitanut kotityöt yksin. Hän jopa kertoi, että ex ihmetteli, miksen maksanut enempää asumisestani. Aina sain kuulla, miten ex oli hoitanut asiat ja tunsin miehen epäsuorasti arvostelevan, yrittävän manipuoloida minua toimimaan samalla tavalla. Hän myös kertoi veljensä pitävän minua outona ja ihmettelevän toimiani, että hänen lapsensa ja kaverinsa olivat huomanneet hänen alakuloisuutensa ja olivat ihmetelleet, minkä takia mies enää oli kanssani. Ex lähetteli ruokaa meille arkisin ja lapset tulivat keksi- ja karkkipakettien kanssa meille. Minun ruokaani ylenkatsottiin ja pyydettiin sen sijaan jätskiä. Kun kielsin, meille tuli riitaa miehen kanssa, koska olin niin nipo ja pihi, etten olisi antanut hänen lapsilleen mitään. Kerran hän suuttui minulle, kun minulla oli mennyt 10 min liian kauan salilla, eikä hän saisi lapsiaan ajoissa sänkyyn, vaikka minä tein suurimmaksi osaksi iltapalat. Lopulta hän kävi suihkussa ja tupakalla minun laittaessa hikisissä salivaatteissa iltapalaa, jotta hän sai lapsensa ajoissa sänkyyn. Seuraavana iltana kielsin lapsilta jäätelön yhdeksän jälkeen illalla, koska mies oli nimenomaan sanonut, että halusi lapset sänkyyn yhdeksältä arkisin. Mies antoikin luvan ja kun sanoin hänelle tästä epäloogisuudesta sovittujen sääntöjen suhteen, meille tuli riita.

Mies syytti minua pettämisestä, monta kertaa kehotti kertomaan, jos minulla oli joku toinen. Kun sain asiakkaalta kiitokseksi ruusun, hän oli varma, että olin saanut sen haarat auki. Muutenkin ammattitaitoni oli aina huonompi kuin jonkun toisen. Jos suosittelin ammattini puolesta jotakin, joku tiesi varmasti paremmin kuin minä, ettei sitä kannattanut ottaa. Kun yritin auttaa vatsataudin rajaamisessa, olin besserwisseri joka yritti saada hänet tuntemaan itsensä huonoksi. Jos ilmaisin olevani jostakin asiasta huolissani, hän sanoi, että päässäni on vikaa. Hän puhui usein erosta, ja kuinka ei tekisi mitään suhteemme eteen, jos päättäisin lähteä. Samaan aikaan kuuntelin, kuinka hän oli exänsä eteen tehnyt kaiken, jopa silloin kun tämä petti, oli hän taistellut suhteen eteen, kuinka oli auttanut, ja tukenut ja seksielämä oli ollut hyvää ja kuinka tällaisia meidänkaltaisia riitoja ei ollut ollut ja käynyt yksinään pariterapiassa, kertoi kuinka loukkaantunut oli silloin, kun ex ei suostunut tulemaan hänen kanssaan. Eipä sama tieto sen asian loukkaavuudesta tuntunut auttavan häntä käymään pariterapiassa minun kanssani myöhemmin. Kuuntelin myös, kuinka hän oli lyönyt veljensä tikkauskuntoon, kun tämä oli hänen jotain edellisistä tyttöystävistään loukannut. Hän ei sen sijaan tehnyt mitään, kun hänen veljesä kerta toisensa jälkeen vitsaili juurillani, kehui rintojani ja oli vaihtamassa emäntiä yöksi, taputtamassa pyllylle. Itse en mitään uskaltanut sanoa, koska pelkäsin riitaa. Tunsin oloni mitättömäksi, arvottomaksi.

Marraskuussa mies oli vaihtanut lakanan ollessani kaksi päivää koulutuksessa. Tultuani takaisin luvatun saunan sijasta meillä odotti tämä rintoja tuijotteleva veli, joka oli hyvää vauhtia humaltumassa. Olin todella väsynyt, enkä jaksanut kuin mennä sohvalle, vaikka minua huudeltiin istumaan heidän seurakseen. Laitoin saunan päälle ja menin lopulta yksin saunaan. Mies tuli eroamaan minusta kesken suihkun. Hän kertoi, että oli hävennyt käytöstäni veljensä edessä, etten ollut hänen arvoisensa, että hän oli tajunnut, ettei rakasta minua enää. Ihmeellisesti hän oli kuitenkin suudellut minua ja ollut innoissaan tuomistani tuliaisista. Hän kertoi häpeävänsä minua, koska en kuulemma tervehtinyt naapureita, että exäkin tuli kaikkien kanssa toimeen, mutta minä en. Yritin saada häntä ymmärtämään, etten ollut vierastuulella matkustettuani 12h, mutta hän ei ottanut selityksiäni kuuleviin korviinsakaan. Vetäydyin lopulta sänkyyn itkemään saatuani rohkeutta sanoa, että ehkä se olikin niin, ettei hän ollut minun arvoiseni. Vartin päästä hän tuli pyytämään anteeksi. Seuraavana päivänä kodinhoitohuoneen kaapin alta löytyi koru, joka ei ollut ollut siellä kaksi päivää aikaisemmin. Mies ei osannut selittää, mistä se oli tullut tai oliko meillä ollut joku. Vakuutti, ettei ikinä voisi pettää. Uskoin tai sanotaanko, että torjuin totuuden, koska sen myöntäminen pelotti ja satutti. Samaan aikaan hän kuitenkin puhui minusta pahaa äidilleni selän takana. Sanoi, ettei ikinä hanki lasta eikä ainakaan minun kanssani, että olen hankala ja liian tarkka, että hän pääsisi helpommalla vanhemman jo lapsia hankkineen naisen kanssa. Hän kertoi äidilleni heittävänsä minut pihalle kahden kuukauden kuluessa. Exäänsä hän kosiskeli takaisin haukkumalla minua ja kertomalla, kuinka äitinikin oli kuulemma haukkunut minua. Äidilleni hän lähetti lopulta kikkelistään kuvan. Samaan aikaan kaikesta tiedottomana minä ostelin hänen lapsilleen joululahjoja, järjestin hänen syntymäpäiviään, ostin joulukuusen koska keskimmäinen halusi, sisustin hänen kotiaan ja hoidin kaiken muun, minkä koin kuuluvan minulle, jotta korvaisin hankalaa ja ilkeää luonnettani. Jouluaattona hän ihmetteli, kuinka oli ansainnut minun kaltaiseni naisen (olin ostanut hänelle automaattisen kahvinkeittimen, koska hän oli sellaista toivonut). Viikko myöhemmin meillä oli riita pyydettyäni häntä siivoamaan uutta vuotta varten hänen ollessa lomalla ja minun ollessa töissä. Hän ei kuulemma minun komenteluni alle taipuisi, eikä kuluttaisi lomaansa siivoamiseen siksi, että minulla oli päässä vikaa. En osannut ikinä ehdottaa tai pyytää mitään niin, että en olisi tullut käskeneeksi häntä tiedostamattani. Mietin aina hyvin kauan, miten sanoisin jostakin mieltäni vaivaavasta asiasta, jotta sanomisiani ei voitaisi käyttää minua vastaan tai ymmärtää päinvastoin. En siinä onnistunut kovin hyvin. Illalla olin väsynyt ja kun kieltäydyin pelaamasta joululahjaksi ostamaani Aliasta enää puoli kymmeneltä illalla, ehdotin pelaamista seuraavana päivänä ja pyysin kaikkia olemaan hieman hiljempaa, tein virheen. Mies änkesi makuuhuoneeseen juuri nukkumaan mennessäni ja sanoi, että saisin muuttaa viikon sisällä pois hänen talostaan. Hän sanoi, että hänen lapsensakin pitivät minua outona ja vihasivat minua. Hän myöhemmin myönsi valehdelleensa.

Uutena vuotena kaikki lähti taas paremmin käyntiin, hän osallistui kotitöihin, keskustelimme asioista enemmän. Kun syksyllä en tiennyt, tuliko viikonloppuna joku yöksi tai menivätkö pojat yökylään, oliko kokeita tai muuta, kun lapset eivät totelleet ja jäin jatkuvasti ulkopuolelle kaikesta, niin nyt otin osaa enemmän kaikkeen. Tulin lapsia vastaan ja purin kassit, autoin pakkaamaan, pesin hampaat ja luin iltasatuja. Hoidin iltatoimet sillä välin, kun mies oli salilla. Seksielämä alkoi luistamaan. Mies esitteli minut vahingossa vaimonaan tuiki tuntemattomalle serkulle, joka illan aikana ”vahingossa” puristi minua rinnasta miehen naureskellessa vieressä. Mies osti rannekellon syntymäpäivälahjaksi. Loppukuusta hän lähti työpaikan puolesta katsomaan jääkiekkopeliä, lupasi tulla kotiin kymmeneltä ja pyysi, etten lähtisi minnekään, kun olin itse lähdössä kotikaupunkiin viettämään iltaa. Lopulta hän ei tullut luvatusti (sen ei olisi pitänyt olla yllätys, koska samalla tavalla oli käynyt jokainen kerta, kun hän viihteelle oli lähtenyt ja luvannut tulla ajoissa viereeni), ei vastannut viesteihin. Yritti soittaa puolen yön jälkeen kerran, mutta muuten häntä ei näkynyt eikä kuulunut. Aamulla hän tuli klo 9 koputtelemaan ikkunoihin, pyysi anteeksi että oli nukahtanut kaverin sohvalle, eikä ollut ilmoittanut mitään. Olin kiukkuinen, ja annatin ensimmäisen kerran täyslaidallisen hänen alkoholin käytöstään. Hän myönteli ja lupasi vähentää alkoholin käyttöä, samana iltana hän jo haki olutta lisää kaupasta.

Olin väsynyt herättelemään häntä hänen sammuessa milloin minnekin ja kaataessa olutta pitkin lattioita nukahtaessaan oluttöllki kädessä. Olin väsynyt pelkäämään hänen puolestaan, kun hän oli hävinnyt jonnekin keskellä yötä ilmoittamatta, jättämättä lappua ja vastaamatta puhelimeen. Olin väsynyt herätessäni harva se viikonloppu siihen, että ovet olivat auki ja miestä ei löytynyt mistään, pelätessäni pimeässä vieraassa ympäristössä sitä, että joku oli sillä aikaa tullut taloon, kun nukuin. Olin väsynyt saamaan riidan aikaiseksi kysymällä, oliko baarissa kivaa. Olin väsynyt kuulemaan, kuinka poissa ollessani hän vietti hauskaa aikaa lastensa kanssa ilman alkoholia. Olin väsynyt kuulemaan, kuinka hän joi alkoholia, koska hän oli niin onneton kanssani ja koska minä aina nukahdin ajoissa illalla, eikä hänellä ollut tekemistä. Olin väsynyt kuulemaan, että hän ei pystynyt lopettamaan tupakointia, koska minä painostin liikaa. Kysyessäni, missä tupakoinnin lopettamisen kanssa mennään, tulin ilmeisesti painostaneekseni. En ollut kysynyt mitään sen jälkeen, kun hänen veljensä haukkui minut yrittäessäni puolustaa miestä, koska miehen mukaan hänen veljensä ei hyväksynyt hänen aikeitaan lopettaa tupakointi, eikä hän uskaltanut sitä veljelleen sanoa. Ostin nikotiinituotteita ja toimin vedonvälittäjänä ties kuinka monta kertaa, kun mies humalassa löi vetoa toisen veljensä kanssa tupakoinnin lopettamisesta, mutta silti painostin enkä ymmärtänyt häntä.

Kolme viikkoa myöhemmin tästä aamu-9:n herätyksestä minulla todettiin klamydia. Mies oli käynyt selkäni takana salaa kokeissa ennen minua valittaessani taas kerran outoja oireita ja soitti minulle asiasta. Mies syytti exäänsä, että exä oli 10v aikaisemmin tartuttanut taudin häneen. Hän syytti minua ja väitti että tulos oli väärä. Väitti, että minun olisi pitänyt tietää ja sitten kielsi taas kaiken. Hän väitti kirkkain silmin, ettei ollut pettänyt. Ja minä uskoin, vaikka tiesin paremmin. Olin saanut kuitenkin tarpeekseni valehtelusta tai asioiden selittämisestä, joten selvitin klamydian itämiset ja latenttimahdollisuudet laboratorioylilääkäreitä ja gynekologeja myöden. Lisäksi sain selville, ettei mies ollut viettänyt joka sunnuntai tunnista kahteen tuntiin exänsä luona lapsiaan viedessään ja puhuen vanhoja asioita halki, vaan tällä oli aina ollut kiire pois. Exäänsä hän ei ollut päästänyt enää hänen pihaansa erään riidan jälkeen ja tästä lähtien hän oli jo puolen vuoden ajan hoitanut kuljetukset yksin kilometrin päähän. Lopulta mies nauraen myönsi, että kumi oli mennyt rikki tai hänet oli raiskattu suuseksillä. Suutuin ja yritin typerästi potkaista munille. Sain aikaiseksi fyysisen tappelun, jossa hän heitteli minua pitkin autotallia, meinasi vääntää olkapään pois paikaltaan ja uhkasi lyödä kerran niin, etten enää ikinä nousisi ylös. Hän antoi minulle viikon aikaa poistua kotoaan, että hänen kimppuunsa ei kävisi ketään. Hän haukkui minut hulluksi ja sanoi pelkäävänsä minua. Seuraavana päivänä hän oli ylimielinen ja antoikin minulle vuorokauden aikaa päättää, mitä tekisin, että jos päättäisin lähteä, hänen pitäisi alkaa hoitamaan asioita kuntoon, huonekalut pitäisi ostaa heti maanantaina. Kun ajoin äitini luo, hän pisti anteeksipyyntöviestin ja ehdotti pariterapiaa. Kun palasin seuraavana päivänä takaisin, mies vakuutti, että selviäisimme tästä. Mielialani kuitenkin laski, olin vuoroin kiukkuinen ja vuoroin alakuloinen. Mies oli minusta jopa niin huolissaan, että uhkasi soittaa äidilleni, koska pelkäsi minun sairastuvan jälleen anoreksiaan.

Hän kävi kerran väkisin pariterapiassa, jossa hän koki, että häntä haukuttiin ja syytettiin. Hän haukkui minut hulluksi, jolle terapeuttikin nauroi. Sanoi, ettei terapiassa kuulu kaikkea kertoa. Sen jälkeen hän eli normaalia elämää, minä kävin yksin terapiassa. Muutaman viikko myöhemmin minun olisi pitänyt olla unohtanut koko juttu, en ollut saanut selitystä, mutta monta eri versiota siitä, mitä tapahtui. Hän uhkasi kaksi kertaa uusivansa tekonsa, jollen nostaisi suupieliä ylös ja jollei hän saisi seksiä. Annoin väkisin ja pelkäsin saavani vielä HIV:n kaupanpäälle.

Maaliskuussa kävimme Lapissa, jossa hänen veljensä heitti meidät ulos mökistä miehen ja tämän välille tulleen riidan takia. Olin maininnut riidan pelostani jo aiemmin miehen sopiessa ilman minua, että lähtisimme matkaan heidän kanssaan sen sijaan, että meidän oli alun perin ollut tarkoitus lähteä kahdestaan. Sain silloin aikaan riidan, koska vihasin ilmeisesti hänen veljeään, enkä tullut toimeen hänen sukunsa kanssa. Yllättäen mies kosi minua matkalla, sanoi että veljen ja hänen riitansa syy oli estänyt häntä toteuttamasta kosimisaikeitaan kuten hänen oli pitänyt. Tuntui hullulta, koska pari päivää ennen matkalle lähtöä mies oli ollut lähdössä matkalle ilman minua, syyttänyt minua hyväksikäytöstä kun ihmettelin, minkä takia mökki johon olimme menossa ja joka oli meille ilmaiseksi luvattu, olikin yhtäkkiä alkanut maksamaan ja hinta nousi koko ajan. Suhteemme alkoi kuitenkin voimaan paremmin, mies kertoi ymmärtävänsä, kuinka huonosti oli minua kohdellut ja kuinka hän vihdoin ymmärsi, mitä tarkoitin sillä, että meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Mies ihmetteli, mitä oli tehnyt ansaitakseen minut eräänä iltana, kun eräs mies oli yrittänyt pyytää minua tanssimaan ja minun kieltäytyessä, koska odotin, että mies veisi minut tanssimaan ja huomioisi minutkin, joka istuin yksin hänen viihdyttäessä erään kuljetusfirman omistajan tytärtä, johon olimme sattumalta törmänneet matkalla. En kehdannut sanoa, että hänen käytöksensä loukkasi minua. Hän jätti minut yksin poistuessaan rikkaampien ja vaikutusvaltaisempien kaveriensa kanssa ulos. Istuin monena iltana yksin mökissä, kun hän kävi kaverinsa mökissä ryyppäämässä miesporukassa, minut kutsuttiin paikalle, kun oli aika siirtyä kaupungin puolelle. Talutin joka ilta hänet kotiin. Teimme kuitenkin päivisin asioita yhdessä. Kaikki yhteisymmärrys loppui, kun palasimme kotiin. Mies syytti minua rahallisesta hyväksikäytöstä, vaikka olimme sopineet tasaavamme tilit palattuamme. Lopulta kiukustuin yritettyäni turhaan kysyä, kuinka paljon miehellä oli mennyt ja ehdottaessani, että menot jaettaisiin (tämä olisi käytännössä tarkoittanut myös hänen juomiensa tasaamista.) Kuulin monesti tämän jälkeen, kun mies haukkui minua autotallissa puhelimeen, kuinka hän halusi naisen, jonka kanssa katsoa televisiota ja juoda sivistyneesti lasi viiniä ja joka olisi uskollinen ja luotettava. Siellä minä olin odottamassa. Olin ollut odottamassa koko yhdessä asumisen ajan. Ja olin jäänyt yksin, koska mies vietti suurimman osan yöstä ulkona puhelimessa, kävi välillä istumassa sisällä keittiössä tai hävisi jonnekin jättäen ovet auki nukahdettuani sohvalle. Lopulta olin vain niin kiukkuinen, että riidat olivat omalta puoleltani pelkkää huutoa ja kipua, kiukkua. Mies ei kuunnellut, stoalaisesti katseli muihin suuntiin ja lähti kesken pois, hän oli uhri. Hänellä oli kierroksessa jo muita, hän oli jo varmaan suhteemme alussa päättänyt, että vaihtaisi minut toiseen, jollen osoittautuisi tarpeeksi hyväksi.

Keväällä hän sanoi jälleen muistavansa, miksi rakasti minua, kun autoin häntä haravoimaan. Surullisena totesin, etten minä ollut unohtanut missään kohtaa, miksi minä rakastin häntä. Seuraavalla hetkellä, hän saattoi leikillään sanoa, ettei enää rakasta minua, marssia liioitellusti pois ja ihmetellä itkuani, sitä miksen tullut hänen peräänsä vaatimaan vastausta moiseen hulluun väitteeseen. Itkin ja olin ihan väsynyt. Olin roikkunut onnellisen alkusuhteen paluun toivossa ja yrittänyt antaa anteeksi paljon. Olin antanut seksiä, koska en halunnut hänen olevan minulle vihainen ja olin kadottanut omat tarpeeni. Kun alussa olin kokenut olevani rakastettu ja kaunis, oli pääni nyt täynnä siitä, että olin inhottava ja ahdistava, kamala ihminen. Elämä oli ollut yhtä vuoristorataa, jonka alamäet minä sain aikaiseksi omalla toiminnallani, haastamalla riitaa, keskustelemalla asioista. Elämä oli hankalaa ja joustamatonta, koska minä pyysin sääntöjä kodin- ja lastenhoitoon, jotta olisin tietänyt, missä mennään. Usein olin ihan ulalla ja henkisesti yritin vain puskea eteenpäin ajattelemalla, että jos selviän tästä viikosta lasten kanssa tekemättä virheitä, on seuraava viikko taas hieman helpompi, kun asioista ei tarvikaan niin tietää. Lakkasin arvostamasta miestä, vaikka tiesin, että se olisi viimeinen kuolonisku suhteelle. Mies alkoi siinä vaiheessa muistella meidän hyviä yhteisiä alkuaikoja, kuinka olimme silloin olleet niin rakastuneita ja onnellisia. Kaikki olikin ollut taianomaista minulle, mutta epäilin, että mikään ollut sitä hänelle.

Muutin viikossa pois, kun tajusin, kuinka monen naisen kanssa hänellä oli viestittelyjä pusuista niskassa, kun tajusin, että hän oli naapurinnaista jallittanut useampaan kertaan ja kuinka naapurin naisen kuukautiset olivat myöhässä, vaikka mies oli luullut, että nainen käytti pillereitä. Kun tajusin, että hän oli niin onnellinen viestiketjuissaan. Hän oli serkkuni kerran tavatulle ystävälle lähettänyt viestiä, jossa haukkui minua ja kertoi, että suhteemme oli ohi, kuinka tämä oli jäänyt hänen mieleensä eikä hän tiennyt, miksi otti nyt yhteyttä, mutta oli kuullut tämän eronneen. Hän lähetteli muille naisille kuvia lapsistaan, jossakin viestiketjussa vilahti hänen mulkkunsa. Hän oli liittynyt Tinderiin jo puoli vuotta aiemmin, ja meinannut monesti lähteä tätä naista tapaamaan. Ei hänen tarvinnut nähdä vaivaa suhteemme eteen. Uskoin vihdoin, että mies oli syksyllä hiippaillut naapurin 10 vuotta vanhemman naisen luota, olin nähnyt sen ja olin ollut siitä varma, vaikka mies syytti minua vainoharhaisuudesta. Kun kerroin hänelle, että tiesin näistä viesteistä, hän uhkasi nostaa oikeussyytteen minua kohtaan, kertoi että hänen kännykässään on tunnistin, josta näkee, jos hän ei itse ole kännykkään koskenut, että minä valehtelen ja ne ovat vain hänen asiallisia viestittelyjä naisten kanssa, että minussa on vika kun olen niin vittumainen ämmä, josta hänen kaverinsa varoittivat jo hyvissä ajoin ennen kuin veimme suhdettamme eteenpäin. Hän nauroi kylmästi päin naamaani ja käänsi minulle selkänsä, kun kerroin, että tiesin hänen naiskennelleen naapurissa.

Lopulta hän yritti korjata asioita, halasi, puhui kun mitään ei olisi ollut tapahtumassa ja halusi tulla ajoissa kotiin työpaikan saunaillasta. Kerrankin hän oikeasti tuli ajoissa kotiin. Kun hän tajusi, että olin lähdössä, hän jälleen haukkui minut ja juureni, sanoi, etten ollut tehnyt mitään koko sinä aikana, kun hänen kanssaan olin ollut. Että olin vittumainen paska ämmä, jota kukaan ei huolisi. Samaan aikaan hän yritti saada Tinder- tuttavuuden kanssa liekkiä uudelleen lämmitettyä tämän jo kuitenkin löydettyä toisen.

Muutettuani mies lähetteli viestejä ja oli anteeksipyytäväinen. Olin edelleen kiukkuinen, mutta uskoin meidän ehkä selvittävän vielä ongelmamme. Sitten miehen mieli taas muuttui ja hän haistatti pitkät ja sanoi minun haukkuneen häntä koko ajan, että hän hoiti kotityöt hyvin, kuten tämä meidät Lapissa ulos heittäneen ja meitä haukkuneen veljenvaimo hänelle sanoi. Viikon päästä hän pisti taas viestiä sanoen, että tiesi minun pettäneen koko ajan, kun olin lisännyt yhden miespuolisen tuttavan Facebookkiin ystäväksi. Kun sanoin, ettei minulla ollut mitään tämän kanssa, hän kielsi, että hänellä itselläkään oli mitään ja ehdotti, että voisi tulla käymään. Heinäkuun alussa hänen teki mieli minua ja hän ihmetteli, eikö minun tehnyt mieli häntä. Viikko tästä hän esti minut Facebookissa ja esitteli uuden, paremman, rennomman ja lasten kanssa paremmin toimeentulevan naisen lapsilleen ja suvulleen. Minut heitettiin pois ja yrittäessäni hoitaa vielä viimeisiä asioita suutuin yhä enemmän, kun hän käyttäytyi kuin ei olisi tehnyt mitään, kuin olisi ollut koko ajan se aikuinen, joka joutui katsomaan minun perääni ja kärsimään minun mielialanvaihteluistani. Äidilleni hän soitteli myös eromme jälkeen, kertoi kuinka tämä uusi nainen oli vain ystävä samaan aikaan kun hänen veljensä uhkailuviestissään käski minut jättämään miehen uuden emännän rauhaan. Hän sanoi äidilleni, että olimme eronneet jo joulukuussa, mutta minä en ollut vain tajunnut muuttaa pois ja jättää häntä rauhaan. Ihmetteli nyt kiukkuani ja kuinka en osannut jättää vanhoja asioita rauhaan. Olin niin kiukkuinen, vihainen, että joku onnistui kuittamaan kaiken sillä, että ne olivat menneitä eikä menneitä tulisi kaivella eikä niitä turhaan miettiä tai niistä kärsiä. Hän ei ainakaan tuntunut kärsivän, löysi uuden naisen ja samassa sekunnissa pyyhki meidän kaksi vuotta pois.

Nyt edelleen syytän itseäni. Minun olisi pitänyt olla hiljaa, en olisi saanut nostaa ongelmia esiin, epäloogisuuksia hänen puheissaan. Ehkä minun olisi pitänyt olla aikuinen ja rauhallisesti keskustella selkeämmin sen sijaan, että olisin ensimmäiset kuukaudet vetäytynyt kuoreeni jokaisesta riidasta tai tiuskaisusta ja kun sitten yritin keskustella ja kertoa olostani, se oli vain hänen päänsä sekoittamiseksi. En olisi saanut sanoa kotitöistä, en olisi saanut sanoa, että minua harmitti, etteivät hänen lapsensa totelleet tai siivonneet jälkiään. En olisi saanut antaa minkään vaikuttaa seksielämäämme ja minun olisi pitänyt maksaa enemmän asumisestani, vaikka se olisi tarkoittanut, että maksan asumisestani enemmän kuin neljä biologisen perheen jäsentä ilman mahdollisuutta saada omaa lasta. En olisi saanut ahdistua hänen veljensä kaula- aukosta tuijotteluista ja pyllylle taputteluista. Minun olisi pitänyt ostaa lapsille enemmän herkkuja ja olla kiva äitipuoli. En pääse yli, koska hän löysi heti toisen ja elelee onnellista elämää vihdoinkin ihmisen kanssa, joka on hänen arvoisensa, että hän olisi muuttunut. Minut hän työnsi kylmästi sivuun löydettyään uuden, eikä ole ollut yhteyksissä sen jälkeen. Hän sai pikkuhiljaa myös sukulaisensa ja lapsensa poistamaan minut Facebookissa. En luota enää keneenkään ja työnnän kaikki pois läheltäni, en usko tulevaisuuteen enkä siihen, että olisi joku parempi kuin tämä mies. En usko, että kukaan voisi rakastaa minua. Eniten kuitenkin loukkaa se, että muut puhuvat karmasta, siitä että paha saa paikkansa ja elämän kirveellä on pitkä varsi, että nuo teot eivät syntyneet siitä, että minä olisin sanonut omien jälkien siivoamisesta vaan siitä, että tällainen tapa toimia vastoinkäymisten kohdalla oli hänelle luonteenomaista, josta ei pääsisi irti ilman pitkäaikaista terapiaa, joka ei onnistuisi hyppäämällä heti uuteen suhteeseen. Ja todistihan hänen exänsäkin sen kertomalla kokeneensa vastaavaa, kun juttelimme eron jälkeen puhelimessa uskaltautuessani vihdoin pyytää häneltä anteeksi, että olin uskonut miehen puheisiin. Silti mies pääsi kuin veräjästä, jätti savuavat rauniot taakseen ja elelee itse rauhallisin mielin valkoisessa tiilitalossaan uuden perheensä kanssa ja minä kannan kaiken pahan uskaltamatta jatkaa eteenpäin, kun menneisyydessä on niin paljon korjattavaa.

[Venica]

Kerroit todella hyvin tarinasi joka on todella surullista. Minulla on erosta yli kaksi vuotta ja silti mietin miten heti sitä uuteen suhteeseen alettiin ja ihan tuosta noin vain. Ja mietin et nytkö se on muuttunut tämän uuden akan takia.

Olen.itsekin päättänyt pysyä yksinään tytön kans.

Toivon sinulle paljon voimia ja toivon että paranisit menneisyyden tuskasta. Se on kamalaa. Ole onnellinen ettet ole hänen kanssaan lasta tehnyt. Se tekisi asioista paljon pahempaa. Sinulla on paljon suuremmat mahdollisuudet aloittaa puhtaalta pöydältä vielä mitä eSim minulla.

[Viuhti]

Kiitos vastauksesta. Niin, jos kuitenkin miettii sinun näkökulmastasi, niin minä olin käytännössä sinun nyt pohtimasi suhde, suhde lasten saamisen jälkeen, eikä toiminut. Ja mitä hänen exäänsä kuuntelin, niin samat ongelmat olivat läsnä heidänkin suhteessaan, vaikka loppujen lopuksi tämä suhde miehen kertomuksissa kääntyi hyväksi suhteeksi, jossa hän auttoi exäänsä kaikessa ja jossa kaikki toimi, tosiasiassa nainen mietti monta kertaa lähtöä, mutta jäi lasten takia, he olivat monta kertaa asumuserossa ja mies petti. Kuulin eron jälkeen jopa ihan muulta taholta, että miehellä on Auervaaran maine kyseisellä paikkakunnalla, eipä ihme että hän aloitti suhteen minun kanssani, joka olin eri paikkakunnalta ja nyt tämän toisen naisen kanssa, joka on myöskin muualta.

Uskon, että mä olisin ehkä sen lapsen siinä suhteessa saanut, jos en olisi ollut liian vahvatahtoinen, ihan hänen sanojaan. Olin kuulemma liian vahvatahtoinen ja minulla on liian vahvat mielipiteet, mikä teki minusta kylmän ja frigidin (oikesti itken jokaiselle koiravideolle ja melkein kaikelle). Annoin paljon anteeksi ja paljon myöden, ja yritin tehdä muiden mieliksi paljon, mutta silti en peruuttanut siitä, että kotimme toimisi ilman selkeitä pelisääntöjä jo lastenkin suhteen. On hieman hankalaa pyörittää kotia, jossa toinen osapuoli ei ikinä tiedä mitään, mutta olisi jollain tavalla kuitenkin silti rahallisessa vastuussa ja huoltovastuussa.

Loppujen lopuksi ketään ei tiedä, mitä narsistin seinien sisäpuolella tapahtuu, meidän suhteemme asiat tulivat isälleni seinän takaa, koska vaikutimme aina niin onnellisilta. Ja heti kun suhteesta tulee arkipäiväinen, eikä uutuudenviehätystä ole, olen ymmärtänyt, että narsisti tarvitsee uuden ihailijan.

Vuoden terapiassa käyneenä haluan uskoa siihen, ettei minun suhteeni ollut hänen käyttäytymismallilleen lanseeraus. Haluan uskoa siihen, että nämä ihmiset eivät muutu itsestään, haluan uskoa siihen, että olivatpa he suhteessa vuoden tai kymmenen vuotta heti toisen suhteen perään, se johtuu siitä, että se toinenkin on ymmällään narsistin käytöksestä eikä vain tajua lähteä, koska hyvääkin on paljon ja että narsisti toistaa opittua kaavaa, sekä että pettäjä on aina pettäjä.

[Surusydän16]

Narsisti jättää jälkeensä särkyneitä sydämiä ja rikottuja ihmisiä. Hän jättää savuavat rauniot ja jatkaa elämäänsä uuden uhrin kanssa. Se on loppumaton ympyrä. Narsisti ei muutu koskaan! Ihmiset ovat narsistin pelinappuloita.
Narsisti kohtelee kaikkia ihmisiä lopulta samalla tavalla. Se olio ei käytökselleen mahda mitään, koska on psyykkisesti sairas. Narsistia ei kannata yrittää ymmärtää, siihen ei kukaan kykene. Muistakaa vain se, että narsisti ei parane, mikään ei koskaan muutu. Ne hyvätkin hetket on ollut teeskentelyä.
Sitä täytyy ajatella siltä kantilta, minä en olisi voinut tehdä mitään toisin, vika ei ole uhrissa eikä se ole henkilökohtaista. Narsisti kohtelee todellakin kaikkia samalla tavalla nyt ja aina.
Mitään muuta ohjetta henkisen kahleen katkaisemiseksi ei ole kun ymmärrys ❤. Itse olen lukenut kaiken mahdollisen narsismista ja psykopaateista. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa, vaan päinvastoin. Auttaa ymmärtämään omia tunteita ja auttaa käsittelemään narskua oikealla tavalla itseään suojellen.
Oikein paljon voimia kaikille ❤. Lukekaa ja hakekaa apua itsellenne ❤.

[Venica]

Viuhti niinhän se on. Alkkkis on aina alkkis ha narsisti aina narsisti.

Joo tää on vielä sellainen kun olin kovana ettei tarvii soitella kännissä ja kielsin soittamasta kokonaan ku ei edes tytöstä puhunu niin meni 5 päivää niin oli tää uus. Tälle uudelle lurissut että olen kauhea hullu akka, meidän erosta valehdellut yms. Tää uus on samalta paikkakunnalta kotoisin niin oli huoli et kantautuu totuus uuden naisen korviin. Jännä kun tää narsku oikein halusi asioikseen mulle ilmoittaa kun on uus nainen kierroksissa.
Minua ei muuten noi asiat haittaa mut meillä on tosi paljon tuttavia samoja. Ollaan molemmat pikku paikkakunnalla käyty peruskoulut ja oltu samalla yläasteella.

Sellaisia ne on. Eikä ne muuksi muutu. Pitää luottaa siihen et miten sen ihmisen tuntee ei se aiemminkaan oo menny väärin ja samalla kaavalla ne menee. Mietityttää ja loukkaa et tää uudella ajalla on neljä lasta ja nyt siellä niitä hoitaa kun ei omaansakaan ole vuoteen nähny. Mut taitaapa vaan aluksi esittää ja mehän tiedetään se totuus mitä se on. Onhan se helppoa esittää ulkopuolelle.

Meissä on aika paljon samaa. Minullekin tää narsku sanoi et minussa on haastetta et olen voimakas tahtoinen ja jämäkkä. Hän haluaa kuulemma sellaisen. Mut sitte meni siihen jo et minä vaan mäkätän ja sen takia on pakko juopotella jatkuvasti.

Toivon että saat jotain voimaa sanoistani mutta sinä varmasti tokenet koska yhteiset lapset pitää tiukemmin kiinni narsistissa. On ihan eri asia erota kun ei ole lapsia. Ja normaali erokin on tullut koettua niin eihän siihen menny ku pari kuukautta niin sitä oli jo hyvä olla ja uusi suhdekin. Mutta en missään nimessä vähättele suruasi ja tunteitasi. Se on vaikea erota kun se ei ole selvä. Asioita ei ole puhuttu ja antaa itsestään tuollaiselle paljon enemmän kun joutuu katsomaan sormien läpi paljon asioita ja toinen kohtelee vastapalvelukseksi kuin paskakasaa.

Tällä viikolla olen nähnyt tästä narskusta paljon painajaisia ja unia. Olen saanut ahdistuskohtauksiakin mutta sitten olen laittanut telkusta jonkun ihanan sarjan pyörimään ja haaveillut jostain ihanasta miehestä ja ajatellut että tuollaisen minä seuraavaksi haluan enkä sitä pirua.

Kannattaa koittaa ajatuksen voimalla kääntää niitä tunteita eteenpäin vaikka se vaikeaa on.

Vielä en ole yhdestäkään tähän mennessä tulleesta miehestä innostunut. Moni eksäkin joiden perään ennen tätä olen itkenyt haluaisivat minut nyt takaisin mutta minä en vaan tunne mitään. Olen kylmä nykyään tai minulla on vielä sulkeutunut sydän tai jotain en ole valmis. Myös uusiakin olis tullu mutta ei tunnu missään. Mutta sitte ihastuin vähä tytön hoitopaikassa yhteen mieheen kun se on kone kuin elokuvatähti mutta hän on naimisissa.en sellaiseen sekaannu mutta minua ihmetyttää miksi innostun ihan saavuttamattomista miehistä. Onko se et tietää jo etukäteen ei tule mitään niin uskaltaa vähän ihastella kauempaa. Toinen on ihan oikeesti elokuvatähdet

Mutta näin...

[Surusydän16]

Venica, niin se varmaan on, semmoista uskaltaa ihailla joka on ns saavuttamattomissa
Ymmärrän täysin tuon, jos mies on kovin aloitteellinen, se pistää itsellä jarrut päälle. Muistuttaa liikaa narskusta . Se on varmaan semmoinen syvällä oleva lukko ja luottamuksen puute, joka vie paljon aikaa sulaa pois. Kyllä se oikea mies sen sitten sulattaa ❤

[Siivillä]

Mitä sinulle kuuluu nyt?
Luin kirjoituksesi ja se oli kuin omasta elämästä. Miehellä vaan ei ollut lapsia. Muuten hoidin kodin, ruuat, maksoin kaikki muut laskut paitsi en herran lainanlyhennystä.
Aluksi olin hänen aurinko ja parempi kuin hullu eksänsä.
Kaksi kuukautta ja sitten alkoi alistaminen. Oli saanut minut 21v jo koukkuunsa. Hiuksia revittiin, käsi murtui, lähdettiin laivalle kortsupaketti mukana vahingossa. Se virne naamalla, sitä en unohda. Olin huora, annoin kaikille. Jos en antanut hänelle olin pihtari ja jos annoin niin olin helppo. Olin nainen, joka levittää säärensä nappia painamalla.

Ja kun lähdin, niin kuukauden kuluttua hänen luo muutti nainen, jolla oli kolme lasta. Kyllä minäkin mietin että olen se joka niissä raunioissa on ja herra saa uuden alun. Se sattui silloin niin pistävästi. Tajusin sitten että olin antanut tälle ihmiselle itsestäni kaiken ja hän polki sen pirstaleiksi.
Hänen uusi suhde ei montaa vuotta kestänyt. Oli pahoinpidellyt tätä naista. Ja selvisi minulle että oli pahoinpidellyt myös minua ennen olevaa naista ja kiusannut.

Olen päässyt yli tästä jo aikoja sitten. Jos kyseinen herra vielä tulisi vastaan, niin en voisi kun nauraa hänen egolleen.

Kaikkea hyvää sinulle.

[marlii]

Sama kysymys kuin edellisellä...mitä nyt kuuluu?
Liityin vastikään foorumiin ja luin viestiketjun aloittaneen elämäntarinan. Ihan järkyttävää, miten se voi olla omaani verrattava. Mies näki minut työtehtävissä ja alkoi pommittaa viestein ja rakkausrunoin. En saanut soittaa tai viestittää - vaan hän kertoi, koska se sopi. Menin lankaan: hän kertoin kuinka oli tullut kaltoin kohdelluksi vaimonsa taholta, josta oli eroamassa. Tuleva exä oli vainoharhainen ja mustasukkainen hullu, joka ei hoitanut kotia eikä lapsia ja välitti vain Vuittonin laukuista ja jakkupuvuistaan ja osteli hänen piikkinsä mekkoja ja kenkiä. Hän ei välittänyt yhteisestä kodista, ei siivonnut eikä kokannut. Kuuleman mukaan oli lauantaisin lastenhoitaja ja siivooja palkattuna. Minä olin kaikkea muuta, olin sielunkumppani, tekevä immeinen, nainen isolla n- kirjaimella - kunnes tilanne puolentoistavuoden jälkeen oli päälaellaan.

Erona sinun kertomukseesi oli se, että minä en koskaan kertonut omista murheistani miehelle, koska tajusin hänen käyttävän kaikkia ystävien käyttämiä paljastuksia heitä vastaan. Hän yritti uksia minultakin, mitä mieltä olen hänen kavereistaan. Joku ihme vaisto sanoi, että kehu vaan... älä ikinä sano pahaa sanaa! Ja oli viisautta luottaa intuitioon.

Tällä miehellä oli myös ero siis menossa ja sain kiinni puhelinnumeroista, jotka kuuluivat muille naisille. Esimerkiksi eräs ilta bluetooth otti miehen puhelun "äidille" , kun hän puhui ulkona. Ei ollut äidillä niin nuori ääni , ei ollut. Kysyin , niin työasia kuulemma perjantai -iltana työkaverille. Samoin edellisenä kesänä tansseissa tavattu nainen otti yhteyttä eka kertaa helmikuulla 7 kk :n jälkeen - bullshittiä , sanon minä. En väittänyt silloin vastaan, vältin riitaa. Naapurin 2 naisen kanssa on ollut suhde tuttavieni mukaan ja hän kyseli minulta, tiedänkö ja uskonko kylän jutut. Hän ei ole sellaista omien sanojensa mukaan tehnyt. Hän saattoi kadota "vanhempiensa " luo viikonloppuna, eikä vastannut viesteihin tai puheluihin, koska ne olivat kyttäämistä. Myöhemmin kyttäämistä oli myös se, jos menin kysymään häneltä jotakin asiaa talon pihaan tai hänen ollessaan ulkorakennuksessa. Hän saattoi raivota esim. sanomalla: " olet samanlainen kyylääjä kuin muutkin akat". En tajunnut ollenkaan. Olin vedet silmissä ja menin pitkin nurkkia, kunnes tajusin , että tottakai se tuntuu kyyläämiseltä, kun jotakin salataan . Hän käytti minun puhelintani ja tietokonettani, mutta ilmoitti, että hänen työasioiden vuoksi, hän ei koskaan anna omaa puhelintaan käyttää!

HÄn oli puoli vuotta ulkomailla töissä ja tein talonsa hommat, maalasin, kittasin, siivosin , tein pihaan ison muutoksen hänen pyynnöstään , sekä muuton kaupunkiasunnosta. Hänellä on 2 lasta, ja hoidin heitäkin miehen ryypätessä tai ollessa metsällä. Siitä meille ei tullut mitään konfliktia. Mutta hän syytti minua huoraamisesta hänen poissaollessaan , ja kuulemma kaverit olivat näin kertoneet. Mutta en saanut soittaa kavereille, etten pilaa välejä. Eksä ei koskaan edes ole tiennyt minusta!! Puolitoista vuotta, puhuvat lapset ja suku -koko ajan minut salattiin - ja ullatus: eksä oli 2 kk:n päästä erostamme joulun miehen kanssa. Yllättyikö joku? Nyt yritän saada hänelle lainaamani 3500 euroa takaisin oikeusavustajan kautta.

Tässäkin kuviossa on mukana helluntalaisuus ja johdatus on isossa roolissa miehen mukaan. Mutta kyseiset asiat eivät selitä sitä, että hän kuvittelee olevansa satuhahmo, jonka elämää seurataan, hänen hienoa taloaan käydään katsomassa läheiseltä tieltä. Huvittavinta tässä on sosiaalidemokraattien ja kokoomuslaisten vertailu! Ei ole oikein, mutta nauroin ääneen, kun luin se kohdan tekstiä. Kuulemma 2 mersua ja iso hieno talo, sekä menestyminen vi---aa sosiaalidemokraatteja. Totuus on, että postilaatikko on ollut viimeisen vuoden pullollaan perintätoimiston kirjeitä ja netistä löysin ison verovelan julkiselta protestilistalta viime kesänä.

Seksin suhteenkin meni samoin. Eksä oli kuulemma sopiva asumaan 2 dildon kanssa yksiöön, koska oli pihtari. Mutta mies alkoi itse kertoa, että häntä ei seksi kiinnostakaan enää. En ole ikinä päässyt jyvälle siitä puolesta- pitikö sitä olla vai eikö sitä pitänyt olla - ja milloin se sopi? Analysointi on täysin turhaa. Halaaminen oli vierasta, samoin suutelu. Hän sanoi, että hänen olisi opeteltava halaus - hierominen oli kuulemma jees, mutta se oli melko yksipuoleista. Jalkoja hän saattoi hieroa vaikka kaverin tyttökaverilta, joka tuli kylään. Baarissa hän meni vieraiden naisten luo ja saattoi olla koko illan siellä. Huomiota piti saada naisilta minun tuntemukseni ignooraten.

Olin järkyttynyt kun luin tekstin. Tämä viesti on hieman ajatuksenjuoksua.. mutta järkytyin, miten samanlaista käytös voi ollakaan.
En osaa lohduttaa, en auttaa ketään, en voi sanoa muuta kuin : luota itseesi ja tuntemuksiisi.

En voi kuin lähettää kaukaisen halauksen ja suuren huokauksen. MIstä näitä sielun rikkojia riittää?