Eroprosessi? Mitä teen?
Lähetetty: 20 Elo 2017, 14:54
Olen aivan kauhuissani. Asumme yhdessä; vuokraisänö appiukko
Olen viimeaikoina hakenut tukea soskusta, mutta tekivät vasta päätöksen joka myöntää tuen itsenäistymiseen. Sieltä ei vielä ole otettu yhteyttä. Nyt kuitenkin alkaa kuristamaan liikaa sydäntä-omaa perhettä ei apuna ole koska äitini kuoli 5v. Sitten isäni lähti puli vuotta sitten.. 11v. Oon ollut tässä suhteessa; etenkin menetettyä oman perheeni kiristyi hänen otteensa minusta. Pitäiskö mun ilm. Appiukolle että etsin asuntoa? Hän kun on auttanut paljon ja en haluisi tehdä törkeitä. Eilen tilanne paheni ja sen verran pelkäsin että ajattelin että nyt täytyy lähteä pakoon. Olin suunnitellut että etsin asunnon valmiiksi ja häivyn vähin äänin; vaan tuntuu ihme ja kumma 10vuoden jälkeen -että nyt alkaa olemaan sietämättömät paikat.Vähän muokkaan tätä ; siis järkeilen tätä lähtöä-yritän suunnitella. Mutta kuten viimeyönä :alkoi taas mun myllytys kun mies oli kännissä enkä suostunut seksiin. Mua pahoinpidelty aiemmin rajusti ja tässä suhteessa ei ole tarvinnutkaan , ja siihen olen luottanut.Eilen silti sai pelkäömään kun tuli väkisin huoneeseen johon pakenin; tarttui kiinni ja hoki lempeästi
"tule nyt kulta vaan.. "Riuhdoin itseni irti ja painoin ovea jottei pääsis sisään. Silloin iski tunnne etten ole turvassa. Mies itki vaikeroi ja huusi toisella puolella kauhueuksia kun ite kauhusta jäykkänä hengitin vain hiljaa. Lopulta luovutti - tänään herätessään tuli ja yritti pussaa sanoen että voitaisko tänään sitten kulta käyttäytyä.?Vastasin ilmeettömästi että joo.. Nyt kävinkin pohtimaan suunnitelmaa koska tuntui että ehken voi odottaa kunnes asunto löytyy.. Mieheni vaatii jatkuvasti seksiä; ja ellen suostu alkaa parjaaminen enkä enää kestä. Olen ihan raunio.. Ystävät kaikonneet ja en halua olla taakaksi kenellekkään.. Pelottaa lähteä kun ei tiedä yhtään kuinka menetellä-mitä sanoa(tai viestiin kirjoittaa)jonka jätän.
On ajatukset ihan ristissä ja olen aivan lukossa.. kuinka tässä nyt kannattaisi itseään auttaa
Olen henkisesti tyhjä ja puutunut..
Pitkästä suhteesta huolimatta oon vasta 37...
Olen viimeaikoina hakenut tukea soskusta, mutta tekivät vasta päätöksen joka myöntää tuen itsenäistymiseen. Sieltä ei vielä ole otettu yhteyttä. Nyt kuitenkin alkaa kuristamaan liikaa sydäntä-omaa perhettä ei apuna ole koska äitini kuoli 5v. Sitten isäni lähti puli vuotta sitten.. 11v. Oon ollut tässä suhteessa; etenkin menetettyä oman perheeni kiristyi hänen otteensa minusta. Pitäiskö mun ilm. Appiukolle että etsin asuntoa? Hän kun on auttanut paljon ja en haluisi tehdä törkeitä. Eilen tilanne paheni ja sen verran pelkäsin että ajattelin että nyt täytyy lähteä pakoon. Olin suunnitellut että etsin asunnon valmiiksi ja häivyn vähin äänin; vaan tuntuu ihme ja kumma 10vuoden jälkeen -että nyt alkaa olemaan sietämättömät paikat.Vähän muokkaan tätä ; siis järkeilen tätä lähtöä-yritän suunnitella. Mutta kuten viimeyönä :alkoi taas mun myllytys kun mies oli kännissä enkä suostunut seksiin. Mua pahoinpidelty aiemmin rajusti ja tässä suhteessa ei ole tarvinnutkaan , ja siihen olen luottanut.Eilen silti sai pelkäömään kun tuli väkisin huoneeseen johon pakenin; tarttui kiinni ja hoki lempeästi
On ajatukset ihan ristissä ja olen aivan lukossa.. kuinka tässä nyt kannattaisi itseään auttaa
Olen henkisesti tyhjä ja puutunut..
Pitkästä suhteesta huolimatta oon vasta 37...