Rakastan epätoivoisesti narsistia

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Purple, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
marina22
Viestit: 1
Liittynyt: 08 Elo 2014, 11:00

Rakastan epätoivoisesti narsistia

Viesti Kirjoittaja marina22 »

Viisi vuotta sitten olin onnellisesti avoliitossa, takana pitkäsuhde ja kaksi lasta. Olin saanut vakituisen työpaikan ja hyviä ystäviä. Facebookin kautta löysin vanhan tuttavan, joka alkoi lähetellä viestejä. Vastasin niihin ja alkuun ne olivatkin viatonta juttelua. Kunnes ne muuttuivat, viesteissä mies imarteli minua ja puhui kauniisti. Minulle ei koskaan olla puhuttu yhtä kauniisti ja viettelevästi. Aloin lämmetä, seksiin en hänen toiveista huolimatta alkuun suostunut. Mutta hän oli niin taitava puhumaan ja kääntämään pääni, olin aivan hänen vietävissään. Uskoin ja luotin häneen täysin. Hän lupasi jos eroan ja menen hänen kanssaan yhteen ettei hän koskaan satuta minua, näin hän lupasi usein. Lopputulos on se että kaksi ekaa kuukautta olin onnellisempi kuin koskaan eläissäni ja loppuajan olen itkenyt enemmän kuin koskaan. Elämäni, minuuteni ja itsetuntoni on raunioina. Silti en osaa, enkä pysty päästämään irti.

Tätä on niin vaikea kirjoittaa, koska tuottaa tuskaa tajuta mihin olen ajautunut, miten olen loukussa ja miten alas olen vajonnut.

Aluksi mieheni oli niin ihana, hän halusi vain olla lähelläni, halusi osallistua kaikkiin harrastuksiini. Hän imarteli, piti lähellä ja antoi rakkautta. Tunsin olevani maailman kaunein ja halutuin. Pikkuhiljaa kaikki muuttui. Ensimmäinen isku oli se kun tajusin että hänellä on paha alkoholiongelma ja käyttäytyminen humalassa oli peloittavaa. Sain turpaani muutamia kertoja, mutta sehän oli aina minun vikani koska sanoin vittumaisesti jne.. sitten hän lähetti parhaalle ystävälleni seksiviestejä. Hän imarteli ystävääni samalla tavalla kuin aikoinaan minua. Hän kertoi mitä hän haluaa tehdä ystävälleni jne.. molemmat salasi asian minulta. Näin viestit vahingossa mieheni koneelta. Se oli järkytys, se mitä luulin hänen puhuneen vain minulle ei ollutkaan totta, hän lähetyi samalla tavalla muitakin. No annoin anteeksi.
Alkoi tulla ongelmia hänen edellisestä liitosta olevien lasten kanssa. Ne lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Yksi lapsista suuttui ja huoritteli minua, no minä tein väärin kuin loukkaannuin sillä koska kyseessä oli hänen lapsensa niin se oli oikein. En saanut enää suuttua omille lapsilleni silloin kun hänen lapsensa olivat meillä koska muutoin hänen lapsensa eivät enää halua olla meillä. Aivan käsittämätöntä menoa, hänen lapsensa saivat kaikki mitä halusivat, paljon karkkia yms.. mitään ei saanut kieltää koska ovat hänen lapsiaan ja siksi ns. parempia kuin minun lapseni.
Nyt hän on tehnyt sitä että ilman ennakko varoituksia hän saattaa lähteä tapaamaan lapsiaan toiselle paikkakunnalle. Hänen lapsensa eivät kuulemma siedä minua, eivät halua nähdä minua ja siksi hän tapailee niitä muualla. Olen pyytänyt että selvitetään asiat jotta voitaisiin elää sovussa, olen selittänyt että ei ole normaalia etteivät he voi olla seurassani edes yhden ruokailuan ajan. Mutta he eivät kuulemma haluakkaan nähdä minua. Muutama vuosi sitten hänen aikuinen tyttärensä sai raivarin kansainvälisellä lentokentällä kun minä halusin valita tuliaiskarkit, ja huusi täysiä haukkuen minua huoraksi, hän huusi kaikkia törkeyksiä pienen lapseni kuullen. Kieltäydyin menemään hänen viereensä koneeseen, vastasin hänen loukkauksiinsa pistävästi ja kieltäydyin menemään kotimatkalla samaan autoon. No tyttö meni taksilla ja minä autossamme, mutta lopputulos oli se että minä olin ilkeä, kauhea ja törkeä kun aannoin takaisin. Minun olisi pitänyt kuunnella vaan lapsieni kanssa kun minua nimitellään törkeästi raivoten ja olla hiljaa. Minä olin paha ja kauhea kun en suostunut enää samaan auton kyytiin. Minä sain mieheltäni haukut ja syytökset vuosien ajaksi ja seuraavalla viikolla hän lainasi tytölleen 500€!

Olen näiden ongelmien takia olen syönyt rauhoittavia, masennuslääkkeitä ja käynyt psykiatreilla puhumassa itsestäni kunnes nyt tajusin että ehkä mieheni on narsisti.Huomasin ettei se auta jos itse juoksen puhumassa. Nyt olen yrittänyt pyytää miestäni pariterapiaan, mutta hän ei suostu.

Kun riitelemme niin riidat alkavat aina siitä että hän yhtäkkiä peruukin jotain mitä on sovittu ajat sitten yhdessä esim. meno jonnekkin. Minä suutun siitä, tietenkin loukkaannnun, alan itkeä ja lopputulos on se että mieheni suuttuu, uhkaa erolla koska minä olen älytön ja käyttäydyn kun hullu. Hän tekee mitä haluaa, sovitut asiat eivät pidä. Viime riidan aikana tyttäreni olivat mukana autossa ja itkin lohduttomasti, olin ihan loppu. Mieheni istui vieressä, katsoi ulos ja totesi että hänellä on nälkä mennäänkö syömään? tyttäreni totesi että kuinka voit sanoa noin, etkö näe miten pahaolo äitillä on? tämän takia mieheni suuttui sitten tytölleni. Eli empatiaa ei löydy kuin omille lapsillensa.
Nyt lauantaina oli riitaa joten hän kosti riidan minulle niin ettei hän lähtenyt perhejuhliin mukaani sunnuntaina vaan lähti lastensa luokse kokopäiväksi. Eihän välittänyt mitä vanhempani ajattelevat, hänen mielestään hänellä on oikeus tavata lapsiansa. Mutta hän teki sen siksi että tiesi satuttavansa minua kieltäytymällä juhlista ja menemällä tyttärensä luokse joka ei halua nähdä minua. Tiedän että tämä on aivan sairasta ja tiedän että en jaksa enää kauan.
Tämä parisuhdehelvetin lisäksi hän on pomoni ja tiedän että jos eroamme niin hän keinolla millä hyvänsä irtisanoo minut. Eli menettäisin eron myötä myös toimeentuloni. Olen aivan loukussa.
Hän uhkailee kokoajan erolla, minun kanssani on mahdotonta elää jne.. hän on lytännyt itsetuntoni pohjamutiin. Olen häntä yli 10-vuotta nuorempi mutta siitä huolimatta tunnen itseni rumaksi kauheaksi yms.. haluaisin parantaa itseäni silikoni tisseillä, botoxilla yms.. olisin valmis tekemään mitä tahansa että hän haluaisi minua. Että hän taas puhuisi yhtä kauniisti kuin suhteemme alkuvaiheessa. Oikeasti antaisin mitä tahansa jos tietäisin hänen haluavan minua :( juoksen salilla jotta olisi hyvässä kunnossa ja hyvännäköinen, että kelpaisin.
Erolla uhkailut alkoivat häämatkallamme, menimme jo 6kk päästä naimisiin. Hän halusi erota minusta joka ilta, minä itkin ja rukoilin jatkamaan. Hän löysi aina syyn miksi erota, aina. Se häämatka oli minulle yhtähelvettiä, en nauranut tai hymyillyt yhtään, olin toisella puolella maapalloa, mieheni ryyppäsi ja haukkui minua. Minun lapseni olivat matkalla mukana, olin kauhea kun en ottanut hänen lapsiansa. Yritin selittää että olen yksinhuoltaja en voi jättää lapsiani, ei niille ole hoitopaikkaa. Mutta hän vaan raivosi kuinka olen itsekäs kun en ottanut hänen lapsiansa, ei hän edes kuunnellut kun yritin selittää että ei hänen ex anna lapsiansa meidän mukaan koska hänkin inhoaa minua. Ei auttanut muu kuin se, että minun piti luvata että ensi kerran jätän lapset kotiin ja vain hänen lapset pääsevät. Onneksi hän tajusi sitten myöhemmin sen että eivät hänen lapset pääse eivätkä edes halua minun mukaani reisuun.
On hirveää elää ilman empatiaa, on kauheaa kun itkee ettei kukaan lohduta, kukaan ei tule halaamaan, kukaan ei auta. Jos minulla ei olisi lapsia niin en jatkaisi elämääni. Lapset ovat pelastukseni.
Mietitte varmaan miksi olen tässä suhteessa, siksi koska välillä hän on niin ihana. Kun luovutan ja ajattelen että mikään muu ei auta kuin ero niin hän muuttuukin erilaiseksi. Lähtee mukaan harrastuksiin, koskee ja antaa läheisyyttä kunnes taas simsalabim teenkin jotain väärin, vien hänen vapauttaan vaatimalla jotain jostain on sovittu, niin helevetti pääsee irti. Hänellä on lupa muistella vanhoja, hän voi unohtaa lupaukset ja antaa aina uusia minulle ei :( kun tulee riitaa niin kuulen miten hirveä ihminen olen, ja miten hänen lastenkin mielestä olen kauhea ja huono, vaikka en tietoisesti ole mitään pahaa heille koskaan tehnyt.
Joka kerta kun ajattelen että nyt riittää, nyt eroan hän muuttuukin ja on niin ihana ja rakastava kunnes sanon väärin tai teen väärin. Minua peloittaa eroaminen, peloittaa elää yksin. Ajatuskin hirvittää. En nykyään uskalla enkä halua tehdä mitään yksin, kun hän on poissa niin pelkään että jos sanoinkin jotain sellaista että hän ei tule tai jättääkin minut. Jos hän lähtee työmatkalle, en uskalla laittaa tekstiviestiä tai soittaa koska hän voi suuttua kun häiritsen ja sitten hän saa syyn pettää minua. Elän pelossa ja toivon että joku tulisi ja pelastaisi minut tästä helvetistä. Joku joka lohduttaisi minua kun itken, joku joka pitäsi minua sylissä silloin kun tarvitsen tukea.
vuffi
Viestit: 2
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 13:45

Re: Rakastan epätoivoisesti narsistia

Viesti Kirjoittaja vuffi »

Hei Marina22!

Sydäntä riipaisi tarinasi. Ei ole elämä sinulla helppoa.
Niin monta samankaltaista tarinaa saa lukea ja itsekin sellaisen voisin kirjoittaa.
Tiedän miten voimattomaksi itsesi tunnet. Olen ollut siellä. Kun tuntuu, että koko elämä pyörii vain yhden ihmisen mielivaltaisen käytöksen ympärillä. Tiedän miltä tuntuu mennä nukkumaan peläten mitä huominen tuo tullessaan. Kun itkua ei enää tule kun kyyneleet ovat jo loppuneet. On karmaisevaa ajatella mihin tuollaiset ihmiset ajavat toiset. Itse olin välillä niin pohjalla, että puolen vuoden ikäisten kaksosten huudoista huolimatta en kyennyt nousemaan keittiön lattialta ylös.
Minulla ei ole sinulle kuin yksi neuvo. LÄHDE.
Tiedän on helppoa neuvoa. Minä lähdin enkä kadu kuin etten tehnyt sitä aikaisemmin. Jostain se sisäinen voima vain löytyi. Tiedän senkin että moni päätöksen tehnyt palaa takaisin. Minä onnekas en näin tehnyt maanitteluista huolimatta pysyin päätöksessäni.
Tuo ihminen ei tule koskaan muuttumaan. Hän tulee aina käyttämään sinua oman elämänsä pelinappulana. Tulet aina olemaan pelkkä sätkynukke, joka tekee kuten hän haluaa. Julmaa, mutta niin totta.
Usko, että onnea et voi tuon ihmisen kanssa saavuttaa kuin sen pienen hetken, kun hän sen sallii. Riittääkö se sinulle? Toivottavasti ei. Olet ansainnut elämän jossa on iloa ja ennen kaikkea tulevaisuuden. Olet ansainnut onnen et helvettiä.
Tuosta helvetistä on vaikea päästä ylös, mutta se on mahdollista kun sen vain päätät. Hanki ammattiapua, kerro sukulaisillesi ja ystävillesi mitä olet joutunut kokemaan. Lähde, äläkä katso taaksesi. Mitä sinne oikeastaan jätät. Oman fantasian onnellisesta elämästä, jota todellisuudessa ei koskaan ollutkaan. Keskitä sen sijaan voimasi mitä jäljellä itseesi ja lapsiisi. Te olette arvokkaita ja teillä on oikeutenne.
Raha ja työpaikka on vain yksi vallanväline. Työpaikkoja on ja löytyy varmasti muualtakin! Älä anna sen olla syy jäämiseesi.

Anteeksi jos kirjoitan jotenkin julmasti. Olen itse käynyt tuon helvetin, enkä ole vieläkään siitä selvinnyt. Mutta minä taistelen itseni ja lasteni takia. Ja minä aion voittaa! Aio sinäkin!

Tuon kaltaiset ihmiset eivät osaa rakastaa siis miksi tuhlata sitä heihin. Maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka osaavat rakastaa. Tiedän minä onnekas löysin sellaisen.

Ihan hirveästi voimia ja jaksamista. Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin tee ratkaisusi itsesi ja lastesi parhaaksi.
Sylvian
Viestit: 2
Liittynyt: 06 Joulu 2013, 11:37

Re: Rakastan epätoivoisesti narsistia

Viesti Kirjoittaja Sylvian »

Minäkin sanoisin, kuten vuffi: lähde. Jos et nyt vielä jaksa tai pysty lähtemään, ala suunnitella sitä. Katsele, millaisia työpaikkoja on tarjolla, mieti, missä voisit asua, jne.

Voimia!
Aia
Viestit: 3
Liittynyt: 02 Syys 2014, 16:14

Re: Rakastan epätoivoisesti narsistia

Viesti Kirjoittaja Aia »

Hei.
Luin viestisi ja haluaisin jotenkin auttaa sinua etc.
Ensinnäkin hurjan paljon voimia sinulle! <3 *halaus*
Tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa erota vaikka toinen olisi minkälainen...

Itse olen eronnut avopuolisostani n.pari viikkia sitten. Kaikesta tapahtuneista huolimatta ei ollut helppoa erota. Mutta katsoin asiaa pitemmällä tähtäimellä.
Mies lupasi muuttua ja luoaili että ei se enää mene niin miten nyt on mennyt kun tietää ettei ole meitä varaniin käyttäytyä kun tietäisi että eroaisimme.. Mutta nuo sanat hän viimeksikin sanoi ja sai minut jäämään.. Ja mikään ei muuttunut kuitenkaan.
En sano että pelkästään oli huonoja hetkiä ja aikoja. Oli hyviäkin. Muuten ei olisi kahta yhteistä lasta..
Hyvinä aikoina mietin että liioittelen ja suurebtelen asioita ei tässä hätää ole ja näin on hyvä.. Kunnes taas jostain mitättömästä tuli riitaa.. Mies ei ajatellut kuin itseään ja omia tarpeitaan. Se olin minä joka joutui aina joustamaan ja elämään varpaillaan. Ei se kunnon elämää ole. Pitäisi saada elää ilman pelkoa, ilman pelkoa milloin toinen suuttuu kun sanot muka väärän sanan josta ei toinen tykännyt.. Elää toisen ehdoilla ym.

Tiedän, ettei tämä ole helppoa aikaa sinulle.. Mutta en oikein muuta voi kun neuvoa.lähtemään ja järjestämään ennen lähtöä asiat niin että sinulla olisi työpaikka muualla jne.

Mieti, mitä haluat elämältäsi ja parisuhteelta ja vastaako tämän hetkinen elämäsi sitä nitä haluat ja ajattelet. Mieti suhteen hyviä ja huonoja puolia.

Muista kuitenkin se että: älä unphda itseäsi <3
orsetta
Viestit: 5
Liittynyt: 24 Syys 2014, 14:39

Re: Rakastan epätoivoisesti narsistia

Viesti Kirjoittaja orsetta »

Narsistit haluavat "koiran", joka odottaa kiltisti kotona aina hätä heiluttaen ovella vastassa, ja ovat onnellisia siitä että he ovat olemassa.
Narsistit eivät halua ystäviä, vaan ihailijoita.
Narsisti ei tiedä mitä rakkaus on, koska sen ei ole koskaan tarvinnut rakastaa. Sitä on aina rakastettu.
Narsisti ei osaa yhdistää narsismia itseensä.
Vastaa Viestiin