eroahdistus

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Purple, NinniAnniina

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Patsas
Viestit: 31
Liittynyt: 01 Loka 2013, 00:08

Re: eroahdistus

Viesti Kirjoittaja Patsas »

Olen ylpeä itsestäni etten ole antanut periksi hänen rajaloukkauksissaan. Minä vielä opin pitämään rajani. Ja opin olemaan pähkäämättä hänen tekemisiään. Joku minulle sanoi ettei narsistin toimille löydy mitään järkeä, että on ajan hukkaa yrittää kaivaa sieltä punaista lankaa tai syitä ja seurauksia.

Noi pyyhkeet. Tosi usein se haluaa hakea pyyhkeitäni erilaisin verukkein. Ehkäpä se seurustelikin kanssani pyyhkeitteni vuoksi..? :)

Ei narsisti itsekään tiedä miksi toimii niinkuin toimii. Välillähän hän kusee suoraan omaan nilkkaansa. Jos se toiminta olisi johdonmukaista ja päämäärätietoista - no joo, onhan siinä se päämäärää että kunhan saa hämmentää toista.

Mun pitää vahvistua lisää ettei sen hämmentämiset enää liikuta mun päässä yhtään aivosolua. Mur.
Patsas
Viestit: 31
Liittynyt: 01 Loka 2013, 00:08

Re: eroahdistus

Viesti Kirjoittaja Patsas »

Just, hämmentää, hämmentää, soppaa keittää. ;)

Mullakin nostaa välillä päätään ajatus että voinko/saanko todella olla näin kylmä ja kova exmiestä kohtaan, olenko jo vähän liian tyly? Mutta ei saakeli! Ei kuulu normaalisti mun repertuaariin olla kova/tyly/epäempaattinen, mutta tämän yhden ihmisen kanssa vaan pitää olla. Se ei ole väärin, että rajaa pois ne ihmiset elämästään, jotka tekevät huonoa. Kaikilla on oikeus valita keiden kanssa on tekemisissä. Ihan oikeasti: kaiken sen paskan jälkeen mitä nöyryytti minuakin suhteemme aikana, ei mun tarvitse enää nähdä häntä kuin lasten tapaamisasioissa. Kunhan hoitaa oman osuutensa lapsien suhteen, that's it, en halua kuulla hänestä yhtään mitään. Siinä ne rajat menee. Piste. Hän joka kerta rupeaa puhumaan omista jutuistaan, mutta mä olen hiljaa ja ignooraan kaiken mikä ei liity lapsiin.

Toi kuulostaa tutulta että "en saa tarpeeksi nähdä lapsiani kun hullu akka kieltää, byhyy". Kukin aikuinen on vastuussa itsestään, teoistaan ja käytöksestään, oli sitten kyseessä alkoholisti, narkki tai narsisti, ellei toisin lääkäri totea. Ainakaan ei ole sun vastuulla huolehtia lasten ja oman elämäsi lisäksi narsistin oikeuksista. Eipä meillä ota itse koskaan yhteyttä että hei, voisin sopia nyt ensi viikon tapaamisajat, sopisko nämä? Ehei. Tapaamisista hän haluaa sopia puolen tunnin varoitusajalla ja jos mulle ei käy (mulle ei vaan periaatteellisesti käy alle vuorokauden sisällä ilmoitetut tapaamiset ellei ole joku sairastilanne) ni mä olen hankala ja mulla ei ole mitään oikeutta estää häntä näkemästä lapsiaan. Juu, onpas. Mä en halua olla jatkuvasti se, joka kysyy että mitkä ajat ensi viikolla, se aktiivinen tyyppi joka huolehtii että lapset näkee isäänsä sovitusti, sopii ajat ja paikat. Miksei mies itse voi olla se aktiivinen puoli joka sopii mun kanssa tapaamiset ihan oma-alotteisesti?

Yrittää niiiin kovasti leikkiä satutettua (puhuu ystäväpiireissä miten mä olen niin kova häntä kohtaan, hän ei voi käsittää), yrittää saada jalkaa oven väliin (lähettelee viestejä ja kirjeitä yhteenpaluusta, jotka lukasen ja heitän mappiööhön), yrittää kiusata lastenvalvojan ja sossun kautta. Nyt pelaa lääkärin kautta, että lapsilla on joku selittämätön sairaus (syysflunssa), jolle täytyy tehdä jotain!!! Okei, tee, ole hyvä. Hän on huolissaan!!! Okei, ole. Pitäiskö tehdä jotain???? Olehyvä ja tee. Haluaa varata yksityiseltä ajan lääkäriin koska kunnalliseen ei voi luottaa. Sanoin, että selvä, senkun varaat, mutta itse maksat. Sain hirveät syyttelyt että eikö mulla ole lapsille sairasvakuutusta. Joo, ettäkö hänelle siitä kertoisin, haloo. Ehkäpä se on niin, että kun ei saa multa missään muussa asiassa huomiota ni sit lasten kautta? ... Aika rankkaa. Miten saisin hänet olemaan hakematta huomiota minulta lasten kautta ilman että joudun avaamaan rajojani?

En voi vain keskittyä loppuelämääni taistelemaan narsun kanssa tantereella, vaikka voishan sen sillaikin elämänsä täyttää, siinä on ainakin matskuja ja haastetta jos mä sitä kaipaan. Oma itsetunto, oma miellyttämishalu ja uhrautuminen, oma täydellisyydentavottelu ja häpeän tunteet... Mokaamisenpelko jne suurennuslasin alla. Luulen että minäkin olen menossa siihen toiseen ääripäähän, että olen vaihtumassa kiltistä kovaksi ja vittumaiseksi lyyliksi, mikä on toivottavasti vain välivaihe tasapainon löytymisessä... Enpähän ole epäoikeudenmukaisesti vittumainen kenellekään.. :twisted:

P.S Tein muuten sellaisen jipon, että suostun sopimaan lapsiin liittyvistä asioista vain tekstareilla tai mailitse. Minäkin olin nimittäin tyhmä ja vastasin pari kertaa hänen puheluihinsa... :) Suosittelen! Olen ehkä hankala, mutta ainakin viestintä on selkeää ja suoraa ja faktapitoista tästedes ja harkittua, koska siitä jää jälki toisin kuin puhelimessa huutamisesta.
Notavictim
Viestit: 127
Liittynyt: 21 Elo 2013, 18:48

Re: eroahdistus

Viesti Kirjoittaja Notavictim »

Tervetuloa kerhoon. Täällä meni nyt hommat niin, että narsku ilmoitti ettei voi tavata lasta moneen viikkoon ja myöntyi siihen, ettei lapsi tule yöksi sinne, ellei ole toistakin aikuista paikalla. Sitten hän otti kuitenkin yhteyttä ja sanoi haluavansa tavata lapsen pikaisesti. No, silloin ei sopinut, mutta eilen tuli viestiä, josko kokeilisi tapaamista uudelleen. Yhtäkkiä hän sanoikin haluavansa lapsen yökylään! Minä totesin, että ei onnistu. Hän sanoi palanneensa yhteen heilansa kanssa. OK, tämä ei yllättänyt. Seuraavaksi tulikin puhelua ja huutoa siitä, miten en muka anna lasta hänelle yökylään, vaikka sopimus niin edellyttää ja että oikeudessa tavataan. Hohhoijaa... niin aina.

Laitoin viestiä perään, jossa pyysin häntä vähän tarkistelemaan faktojaan ja tein tiettäväksi, miten epäjohdonmukaista hänen toimintansa oli ja totesin, että sen kuin haastaa vaikka sataan oikeuteen. Pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen tulee tylytystä siitä, etteivät hänen yksityisasiansa kuulemma kuulu minulle. Noin tuhannetta kertaa sanoin, että minulle on aivan herttaisen sama, mitä muuten touhuaa, mutta hänen on aina otettava huomioon se, että kaikki hänen elämänvalintansa vaikuttavat lapseen. Yritti hän jotain selittää siitä, että olosuhteet voivat muuttua milloin vain, mutta ammuin senkin väitteen alas sanomalla, että myös hänellä itsellään on vastuu siitä, kestävätkö parisuhteet. Ettei voi vain kohdella toista miten haluaa ja todeta että voi voi, nyt kävi näin. Että hän niin kuin heittäytyy vain uhriksi joka ei voi mitenkään vaikuttaa minkään tapahtumien kulkuun.

No, saatiin nyt aikaiseksi se tapaaminen kuitenkin. Ensin hän oli sitä mieltä, että minun olisi vain pitänyt suostua edellisviikon tapaamiseen ja että hän ei kuulemma lyhyen ajan takia tule, koska matka on liian pitkä. Puoli tuntia suuntaansa, selvä :D Totesin, että kysyin, onnistuuko tapaaminen tällä viikolla enkä sitä, miten hän sen itse järjestää. Kauheeta, musta on tullut jotenkin kauhean jämäkkä joka nyt ei välttämättä ole huono asia. Jälleen narsku taisi yrittää palauttaa mua "ruotuun" ja pakottaa tekemään niin kuin halusi. Taisi suunnitelmat vähän karahtaa kiville :mrgreen:

Että näin meillä :D

Patsas, mä näen sussa paljon itseäni varhaisemmasta vaiheesta. Kyllä se vaan niin on, että on kerta kaikkiaan vain oltava jämäkkä ja veemäinenkin. Ethän sinä nyt ketä tahansa kadunkulkijaakaan päästä itseäsi haukkumaan. Miksi narsku saisi toimia toisin? Lasten suhteen kannattaa vain noudattaa asiallista linjaa ja hoitaa kylmästi se, mitä olette sopineet. Kaikki muu pitää ignoorata. Pitää itsekin varmaan siirtyä tuohon tekstarilinjalle. Eikä sun tietenkään pidä suostua noihin tunnin varoajalla sovittuihin tapaamisiin! Yksi hyvä keino on sanoa, että ei sovi ja jankuttaa, että päivää aiemmin pitää aina sopia. Kyllä se siihen viimeistään helvetillisen melskaamisen, marttyyrimonologien, säälin kerjäämisen, kavereiden rekrytoimisen hänen puolestapuhujakseen ja huorittelun jälkeen taittuu. Ja voit aina todeta kylmästi, että seuraavasta herjasta narsku lentää raastupaan, ettei kannata repiä naamaansa millään lailla.
Patsas
Viestit: 31
Liittynyt: 01 Loka 2013, 00:08

Re: eroahdistus

Viesti Kirjoittaja Patsas »

Ihme pallottelua ja venkoilua. Haluan lapset itselleni. Mutta en voi nyt just ottaa yöksi. Paitsi muutan mieltäni seuraavana päivänä ja suutun jos edes viitataan aikaisempaan ilmoitukseeni. Jokatapauksessa ehdotan että lapset ovat yhden yön enemmän kanssani. Eikö siitä voida sopia ihan näin joustavasti ilman mitään sossuja saatana. Mutta seuraavan kerran tuonkin lapset jo illalla ja ihmettelen että miten niin muka jotain muuta oli sovittu? Ai on perjantai vai, luulin että on keskiviikko. No, jännätään sit ens viikolla miten päin mieleni muuttuu. Ehkä keksin ottaa esille jonkun vanhoista ylläreistäni ja rupeankin vaahtoamaan lasten terveydentilasta tai ilmoitan ne johonkin harrastukseen johon en pysty heitä viemään ja maksatan sen sinulla tai oho lähdinkin täksi viikoksi Turkuun, unohdinko mainita? Ja sovin hakevani lapset su klo 11 mutta kun soitat klo 12 ni vastaan ylimielisesti että päätinkin hakea lapset vasta kahdelta.

Onneksi lapset pystyvät luottamaan minuun ja voivat aina tulla kotiin jos daddy sössii asioitaan. Lapset alkavat tajuta että narsisti toimii tosi epäreilusti ja sekavasti, mutta kai se tekee ihan hyvääkin nähdä erilaisia toimintatapoja. Mutta on heillä hyvät välit ja isä on tärkeä.

Viimekuussa oli terveysepisodi - puhelin tuuttaa aamusta iltaan viestiä lasten flunssasta, kauhea hysteria päällä. No syysflunssa meni oudosti ohi, joten perui lääkäriajat ja tutkimukset sitten ihan oma-alotteisesti mutta kuittasi asian niin että hän seuraa tilannetta että heti jos nokka alkaa taas vuotaa niin silloin hän reagoi nopeasti! Että kun tämä äiti täällä ei ota asioita vakavasti! Sellaista viestintää joka on alkuun verhottu kivaan sävyyn, mutta jos en reagoi niihin mitenkään, alkaa pommitus, syytökset ja huuto, kieppipuhelut ja jankutus. Tässä kuussa varmaan joku muu vanhoista yllätyskäänteistä, jotka eivät vaan enää ole kovin yllätyksiä minulle kun metodit on aina samat.

Sen ote musta on tosi löyhässä langassa enää, se tajuaa sen itsekin ja ihan kuin saalistaja kiertää muurejani ympäri ja tökkii että mistä saisi jonkun reaktion, mistä pääsis kenties kokonaan läpi. En vaan tajua mikä mielenkiinto ihmisellä on yrittää kontrolloida toisen elämää.

Kiva Notavictim, että teillä on kuitenkin puhevälit. Sä pystyt perustelemaan järkisanoja narskulle. Sä olet mun esikuva, miten tyynen viileästi haluan tulevaisuudessa pystyä asennoitumaan. Ehkäpä jossain vaiheessa totun noihin kettuilukausiin ettei ne enää nostata vihaa tai pilaa mun arki-iltoja. Mut aika pientähän toi on enää toi kiusaaminen, kun ei se saa otetta enemmästä. Että semmonen pieni itikka välillä ärsyttää korvan juuressa, muuten elämä pursuaa hyviä tasapainoisia asioita.

Miksi teillä narsku ei voi ottaa lasta ilman että on toinen aikuinen läsnä? Uteliaisuuttani.
Notavictim
Viestit: 127
Liittynyt: 21 Elo 2013, 18:48

Re: eroahdistus

Viesti Kirjoittaja Notavictim »

Mä olen tosi otettu tästä esikuva-asemasta, kiitos! :)

Se päätös, ettei voi ilman toista aikuista ottaa, on minun. Narskulla on ollut ongelmia hermojen hallinnassa ja ei yksinkertaisesti jaksa lapsia yksin. Ja narsku tietää että tarkoitan mitä sanon enkä pelkää. Koska minä olin se joka tämän kaiken veti oikeuteen, sieltä päin alkoi asenne muuttua. Toki välillä nyt tulee näitä huutamisia, mutta kun olen rauhallinen ja järkähtämätön, on asenne nyt jopa kohtelias.

Ja tuo alun kursivoitu juttu on niin tuttua täälläkin. Mua nauratti kun luin tuon, koska tuo kuulostaa NIIN tutulta!! :D Tuo ärsyttämisyrittäminen menee kyllä ajan mittaan ohi sielläkin. Pysy vain vahvana ja pura se viha vaikka mattojen tamppaamiseen. Niitä saa laillisesti hakata paljonkin ilman, että siitä on mitään muuta kuin hyötyä :D Se ei tule olemaan helppoa, mutta kyllä kannattaa lopuksi.
panta
Viestit: 34
Liittynyt: 31 Loka 2015, 22:13

Re: eroahdistus

Viesti Kirjoittaja panta »

"Että hän niin kuin heittäytyy vain uhriksi joka ei voi mitenkään vaikuttaa minkään tapahtumien kulkuun."
"Eikö siitä voida sopia ihan näin joustavasti ilman mitään sossuja saatana"

Nuo kuulostaa täällä meikäläisenkin elämässä tosi tutuilta lauseilta.
panta
Viestit: 34
Liittynyt: 31 Loka 2015, 22:13

Re: eroahdistus

Viesti Kirjoittaja panta »

Käsittämätöntä miten elämä voi pyöriä ihmisellä niin oman navan ympärillä. Nyt kun ignooraan kyseisen ihmisen niin pitää keksiä mitä kumallisimpia keinoja yrittää saada mut mustasukkaiseksi taas uudestaan (ties kuinka monennesta emännästään) eromme jälkeen. Aivan kakaramaista käytöstä, aivan teini. Kun ei saanut huomiota hyvällä niin sitten hakee pahalla. Kaikki kelpaa kunhan vaan joku huomaisi. Kait se on jollain lailla inhimillistäkin ja tuossa mittakaavassa säälittävää. Jos ei olisi niin laiska niin varmaan kyttäisi ikkunoidenkin takana :) Semmonen ovela henkinen väkivalta jatkuu, vaan ei hetkauta enään niin hirveästi kuin ennen. Nyt osaan vaan ajatella isomman osan aikaa että pääsin pois.! Me päästiin pois ja minä paranen, pikkuhiljaa.
Vastaa Viestiin