Koin itse taas uuden (tuhoon tuomitun) yrityksen aikana ja sen jälkeen narsistin kanssa tällaisen henkisen väkivallan kierteen. Hän muuttui hyvin nopeasti välinpitämättömäksi, vähätteleväksi, ja osoitti selvästi, että minun tarpeillani ja tunteillani ei ole mitään merkitystä. Olin vaativa ja itsekäs. Luonnollisesti en halunnut tälläkään kertaa hyväksyä tällaista käytöstä, ja siitähän se riita vasta alkoi. Vuoroin yritin lepytellä ja saada jotain fiksua keskustelunyhteyttä, vuoroin saatoin itse vastata samalla tavalla kuin hän minulle, mutta mikään ei auttanut enää siinä kohtaa, kun narsisti oli jo jostakin yksittäisestä asiasta loukkaantunut tai päättänyt toimia jollakin tavalla (kostaa/aiheuttaa pahaa oloa). Väistämättä sitä vaan jää jumiin niihin ajatuksiin, että mistä moinen paha olo ja viha oikein kumpusi? Vaikka kaikki olisi vihdoin ohi, on se silti turmiollista, kun toinen ihminen on nimenomaan sanoillaan ja teoillaan sekä myös toisaalta välinpitämättömyydellään ja äärimmäisellä tunnekylmyydellään, onnistunut musertamaan itsetunnon. On todella vaikea vaan niellä, hyväksyä ja jatkaa matkaa, kun itse kuitenkin halusi kaikkensa uskoa niihin alussa sanottuihin ihaniin asioihin ja siihen hurmaavaan ulkokuoreen.
Lisäksi mietin, minkälaisissa muodoissa henkistä väkivaltaa esiintyy. Tämä henkilö käytti paitsi mitätöintiä ja halveksuntaa; hänen lempi-ilmaisujaan olivat: "olet lapsellinen", "nolo", "sinua pidetään aivan typeränä jos teet näin ja näin…", "olet takertuva", "tulet ihoni alle", "käyttäydy kuten aikuinen ihminen, niin olen mukava sinulle". Vitsi oli siinä, että käyttäydyin miten tahansa, yritin olla kuinka hyvä tahansa, mikään ei oikeasti auttanut. Hän loppuvaiheessa piti minua pelinappulana ja suorastaan paistatteli valokeilassaan, kun minä epätoivoisesti yritin saada välejämme kuntoon. Ja kun kyse ei ollut mistään "väleistä" vaan hänen yksipuolisesta aggressiivisesta ja välillä myös passiivisaggressiivisesta käytöksestä, jota ennen hän oli ollut se "ihana" ja "rakastettava" kumppani. Myös eräs hänen tempauksistaan oli sellainen, että kun hän raivostui, hän laittoi eston päälle joksikin aikaa. Hän tiesi, että sai minussa sillä aikaan todella inhottavan olon, mutta siitä tuli jonkinlainen harrastus hänelle. Hän saattoi sanoa, että "laitan eston päälle" jättämällä minut epätietoisuuteen, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Usein olisi ollut "helpoin" tie jättää kaikki vain siihen, mutta monesti tämä esto kuitenkin poistettiin ja sama jatkui. Ongelma olikin siinä, että jäin liian monta kertaa odottamaan, josko tilanne rauhoittuisi tai muuttuisi. Lähtökohtaisesti tuollaista ei tulisi kai esiintyä tasapainoisessa suhteessa ollenkaan… mutta tuollaista käytöstä on vain vaikea hyväksyä. Sitä kokee olonsa keinottomaksi ja avuttomaksi, ja lisäksi helposti vielä syyllistää itseään. Lopputuloksena tässä kuviossa oli vielä se, että ennen yhteydenpidon päättymistä, hän halusi minulle julistaa hänellä olevan nyt uusi nainen. Tämäkin oli siis tullut viikon tai parin sisällä kaikesta sattuneesta. Itse jäin painimaan ikävien tuntemusten ja ahdistuksen kanssa. Olisi helpottavaa kuulla, minkälaisia kokemuksia muilla on, ja onko ollut vastaavaa. Sitä miettii myös, että miten näistä kokemuksista voi toipua? Ainakin kaikesta voi oppia, ja eteenpäin mennään…
Vieläkin lähes päivittäin minulle tulee mieleen ne järkyttävät syytökset ja manipuloinnit, joita exäni käytti. Manipulaatio oli usein juurikin myös seksiin viittaavaa. "Jos kyseessä et olisi sinä, niin olisin lähtenyt jo ajat sitten." "Miksi olet näin laiska, etkä pidä minun hyvinvoinnistani huolta!!" Kun väitin erään asian ohjeista, jotka on netissä lueteltu, niin narsku sai järkyttävän raivarin ja huusi "Olet mielisairain ämmä jonka tiedän!!!" Yritin hänelle sanoa, että "katso itse näitä ohjeita, minulla on ne auki tässä kännykässä nyt!" Niin hän käänsi lapsellisesti päänsä pois ja jatkoi hulluksi huutamista. 